Mitä tänään syötäisiin?

Äitini on ikuinen Mitä tänään syötäisiin? -ihminen, joka pohtii lähes päivittäin mitä ihmettä pöytään laittaisi. Itse olen yrittänyt olla keksiliäs ja vältellä erilaisin listoin samaa ongelmaa. Nyt kun kuitenkin joka arkipäivä pitää olla mukaan otettava lounas ("matlåda" kuten paikalliset sanovat), tarkoittaa kahden hengen kaksi lämmintä ateriaa päivässä lähes jokailtaista kokkailua. Onnekseni pääsen äitiäni helpommalla, koska ainakin puolet tämän talouden ruuanlaitosta hoitaa Mikko. Iskäni ei kovin usein keittiössä viihdy, mistä kertoo siskojeni ja minun nykyinen suhtautuminen hänen "bravuuriinsa" kalapuikkoihin ja ranskalaisiin. Toisaalta en myös tiedä parempaa loimulohen ja grillivartaiden paistajaa eli on isälläkin ruuanlaittohetkensä.

Joskus ruuanlaittajaa tai guacamolea mutristuttaa vaikeat kysymykset.

Viimeisten parin viikon aikana Mitä tänään syötäisiin? on ollut vakiokeskusteluaiheemme, välillä tosin olemme ennakoineet vähän ja raapineet päätämme Mitä huomenna syötäisiin? -kysymyksen äärellä. Toistaiseksi olemme keksineet kuitenkin joka päivä jotain. Ajattelinkin jakaa muutaman vinkin meillä kokkailluista.

Keittiökaappien vakiotavaroita: makaronia, papuja,
spelttihiutaleita, maitoa.
Mielestäni myös kivoissa pakkauksissa!

Viime viikolla päädyin tekemään ensimmäistä kertaa elämässäni pinaattikeittoa, joka osoittautui hyväksi ja opiskelijaa ilahduttaen myös edukkaaksi ruokalajiksi. Reseptin nappasin netin syövereistä ja jälkikäteen ihmettelin, miksen ollut kokkaillut tätä keittoa koskaan aiemmin. Ilmeisesti sauvasekoittimen puute eli tuttujen ja turvallisten kasvissosekeittojen keittelemisen väliaikainen tauko saa ihmisen luovaksi.

Paikalliset myyvät pinaattia tuoreena ja kokonaisina lehtinä, hienonnettuna tai soseena pakastettuna sekä verrattain isoissa pusseissa, joten keiton jälkeen jäi vielä parisataa grammaa pinaattia pakkaseen. Sijoitin sen suolaiseen piirakkaan, joka ei ollut ehkä paras tekemäni, mutta varsin toimiva. Pohjan ohjeen nappasin Martoilta (nopea piirakkapohja) ja täytteeseen paiston kolme sipulia, joiden lisäksi pilkoin mukaan oliiveja ja iskin päälle reilut sata grammaa pinaattia. Koko komeuden päälle murustelin reilut sata grammaa jotain fetahkoa juustoa ja kippasin vuokaan vielä pari desiä yrteillä maustettua munamaitoa (kahdella munalla) sekä paistoin kypsäksi noin 200 asteessa 40 minuuttia.

Koska pinaatti-innostukseni pääsi valloilleen (se on niin keväisen vihreääkin!), syötiin meillä tänään pinaattilettuja. Edellisen kerran olen tiettävästi kokkaillut niitä trangialla pt-kisoissa joskus vuonna 2002, jolloin ne onnistuivat niin hyvin, että päätin tehdä niitä pian uudestaan. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hyvinhän nämä tämänpäiväisetkin onnistuivat!

Arkiruokaestetiikkaa?

Lettusuosikkini lienee edelleen viime syksynä kokeillut veriletut, jotka olivat tuoreena tolkuttoman hyviä. En taida kuitenkaan lähteä metsästämään verta täältäpäin. Koska Mitä tänään syötäisiin? tulee vastaan varmaan taas huomenna, jakakaa ihmeessä lemppariarkiruokareseptinne vaikka kommenteissa! Muutoin joudun varmaan aloittamaan ruokalajikierroksen alusta, mutta nokkosilla. Viikonloppuruokainspiraatiosta ei kyllä ole puutetta, sillä olen koukussa Pastanjauhantaa-blogiin.