Aurinkoista

Keittiön lämpömittarin lukemat hipoivat tänään kolmeakymmentä, kun vietin kotona laiskaa aamupäivää. Mikko toi eilen narsissiruukun ja tänään kaikki eilen vielä vihreät nuput olivat avautuneet ja loistivat kilpaa auringon kanssa. Tämä on jo muuten kolmas kerta vajaan kuuden vuoden sisään kun saan Mikolta kukkia: joskus kolmisen vuotta sitten kukattomuudesta maristuani sain valkovuokon ja viime keväänä vaaleanpunaisen syntymäpäiväruusun.

Mikko oli kukista ehkä vielä ilahtuneempi kuin minä.

Söin tänään kesän ensimmäisen jäätelön auringonpaisteesta nauttien. Koska tällä kertaa oli tyytyminen lähikaupan valikoimaan, päädyin ostamaan Magnum-uutuuden (kait, joku ennennäkemätön puikko se oli, makuina suklaa ja kola=toffee), joka oli kuorrutettu tummalla suklaalla. Ensipuraisu oli aika tymäkkä, koska en tajunnut ostaneeni tummaa suklaajäätelöpuikkoa tummalla suklaakastikeella ja kaakaopapurouheella kyllästyllä tummalla suklaakuorrutteella. Suosittelen suunnattomaan suklaanhimoon, en jäätelönnälkään.

Eilen puutyökurssini päättyi ja kannoin kotiin jakkarani. Lipasprojektini on vielä vähän kesken, mutta loppusuoralla kuitenkin ja valmistuu aikanaan. Vielä pitäisi kuitenkin reflektoida kehittymistään paperille ennen ensi viikolla alkavaa viimeistä 15 opintopisteen kurssiani. Luvassa on muun muassa nahkatöitä, korinpunontaa, puuntaivutusta ja rautalankatöitä. Kiinnostavaa!

No eihän se nyt kovin kummonen ole, mut ite tein!

Olen jokseenkin niskajuminen, mistä voin syyttää vain itseäni. Vapaa-ajallani nääs istun liikaa koneella ja neulon maanisesti (tai molempia yhtä aikaa).

Edellisviikon projekti: alpakkahuivi lahjaksi ystävälle.

Viime viikonlopun kylmyys pisti vauhtia keväänodotusvillapaitani neulomiseen ja vaikka neulemotivaatio onkin laskenut loppuviikkoa kohden, olen silti neulonut tällä viikolla kolmennesvillapaidan verran eli yli puolet neuleen vartalo-osasta.

Väri, joka saa ajattelemaan ruispuuroa (en tiedä miksi).

Neulomisen lisäksi olen jälleen koukussa dekkareihin, tällä kertaa viime aikojen suosikkiini Mma Ramotsween. Kirjasarjaa kehuttiin jokunen vuosi sitten lehdissä, mutten oikein innostunut. Viime vuonna luin kuitenkin ensimmäisen kirjan ja sen jälkeen Naisten etsivätoimisto nro. 1 -kirjasarjan kaikki käsiin saamaani 8 osaa ja luulin tarinan olevan siinä. Aika pian viimeisen luettuani (taisi olla joululomalla), huomasin kuitenkin sarjasta ilmestyneen vielä kaksi kirjaa lisää. Täällä bongasin kirjastosta sarjasta tehdyn ja kehutun tv-sarjan dvd:n ja nappasin sen hetken mielijohteesta mukaan. Sarja oli niin mainio, että varasin melko pian kirjastosta sen loputkin osat. 3 tuntia katsottu, 8 jäljellä. Jotta aika ei kävisi tylsäksi, lainasin myös sarjan yhdeksännen kirjan ruotsiksi. Luvassa on siis lisää kiinnostavia sohvamatkoja Botswanaan ja luultavasti kesämekkoinspiroitumista päähenkilön ihanista mekkokuoseista tv-elokuvissa. (Mekkohimoon voisi auttaa tämä, tykästyin mekkoon tänään kaupassa, mutta suoraan sanottuna en tarvitsisi yhtään kesämekkoa. Mulla ei vaan ole täällä yhtään mekkoa nyt ja yhyy, kesäkin tulee ja sitä paitsi kotiin tultuani huomasin ostaneeni taannoin kirpparilta just ton kanssa mätsäävän neuletakin...).

Käsinvärjättyä eläväpintaista luomupuuvillalankaa.

Tavoistani poiketen hamstrasin viime viikolla lähiostarin lankakaupan alesta 600 grammaa puuvillalankaa. Mä en juuri koskaan neulo puuvillaa, koska se on jotenkin jäykkää, villa on elastisempaa ja armollisempaa. Tämä vaan oli kivan väristä ja suhteellisen edukasta (alle puoleen hintaan) ja tarttui harkitsemattomuuden puuskassa mukaan. Vyyhdit kuiskivat kirjahyllyssä ja himottaisi laittaa ne puikoille. Mallikin alkaa olla selvillä, yksinkertainen ylhäältä alas neulottu raglanhihainen neuletakki, sellainen kuin tuosta lankamäärästä tulee. Reunukset ja napinlävet ajattelin kerrankin virkata ja hetken pohdittuani tajusin ostamani kirpparinappikokoelman sisältävän riittävästi kirkkaanpunaisia eriparinappeja juuri tähän sopivasti. Mikä sattuma!