Keittiö on kodin sydän

Ajattelin vihdoin vähän esitellä kotiamme. Tämä on kohtuullisen edullinen vuokra-asunto, ylimmässä eli suomalaisittain laskettuna neljännessä kerroksessa. Itään päin olevista ikkunoista saamme katsella vehreää sisäpihaa ja aamuaurinkoa. Asuinalue on siistiä lähiötä, josta pääsee keskustaan vajaassa puolessa tunnissa. Täällä asuu paljon lapsiperheitä, opiskelija-asuntoja on noin sata. Oma asuntomme on siisti, 38 neliötä riittää kahdelle paremmin kuin hyvin ja meillä on vihdoin keittiö!

Koska keittiö on mukavimpia asioita asunnossamme, ajattelin aloittaa esittelyni siitä. Harrastin pientä stailausta, sillä useimmiten keittiömme on sekaisempi jokapäiväisen kokkailun jäljiltä. Suoraan sanottuna välillä elämä tuntuu olevan yhtä ruuanlaittoa, kun jokaiseksi arkipäiväksi pitää olla jääkaapissa valmiina lounasta ja välipalaa mukaan otettavaksi.

Tämä näkyy ulko-ovesta astuessa ensimmäisenä.

Vasemmalla siivouskomero ja jääkaappi, oikealla muut keittiötarpeet.
Tuolit, IKEA/vuokranantajan omistamat, lämpömittari jäi edelliseltä asukkaalta, pöydän vahakangas Stoff och stil, halvinta mahdollista, muistaakseni 30 kruunua metri.

Näkymä keittiön ovelta tiskialtaalle.

Keittiöpyyhe, second hand. Eihän tässä kuvassa ole mitään kiinnostavaa. Tiskivuori on puhdas, mutta koska meillä tiskataan noin kerran päivässä, silloin kun astiat loppuvat kesken, elämme yleensä sekä likaisen että puhtaan tiskivuoren keskellä. Se tarkoittaa hyvin vähäistä pöytätilaa ja astiakaapin kaipuuta. Ensimmäisen kerran (tiskittömän) keittiön nähdessäni oikeasti luulin, että täällä on paljon paljon laskutilaa...

Lisää tiskipöytää.

Mustat kaakelit eivät muuten ole kaakeleita, vaan kaakelitarroja (vastaavia saa mm. Lagerhaus-nimisestä sisustuskaupasta, myös verkkokaupasta). Tämän huomasin vasta kahden viikon asumisen jälkeen yrittäessäni hinkata niitä puhtaamman näköiseksi. Tarrojen alla lienee hiekanväriset kaakelit, mutten ole vieläkään saanut päätettyä, revinkö nuo mustat pois vai annanko olla. Kaappitilaa keittiössä on runsaasti siivouskaapista pyyhekaappiin. Kulmakaapit tosin ovat hankalan malliset, mutta se ei juurikaan haittaa, koska meillä ei todellakaan ole tavaraa kaikille hyllyille.

Kuvassa tiskitelineessä olevat lautaset ovat IKEA-laatua, tai sitten minusta on vain tullut todella mämmikouratiskaaja. Kuudesta lautasesta olen saanut kolmesta palat reunasta pois ja yhden syvän lautasen tiputin lattialle. Onneksi olivat ilmaisia.

Liesi.

Meillä on toimiva, varsin siisti uuni ja jokseenkin toimiva liesituuletin. Mikro on ostettu edelliseltä asukkaalta, sen päällä lojuu hedelmäkulho vailla parempaa paikkaa. Tummansiniset purjevene- ja ankkuripatalaput on kirpparilta ja ne mätsäävät kamalanhajuiseen siniseen tiskiaineeseen, jonka lemu on nimeltään hav (ostin sen muuttokiireessä lähikaupasta, yäk). Paperipussissa on arkeittain myytävää näkkileipää hagalaisesta pikkuleipomosta. Oikealla näkyy asunnon ulko-ovi.

Keittiömme sydän: kahden hengen ruokapöytä.

Jälleen ruokapöytämme, joka on susiruma (palikkamalli lakattua mäntyä, yäk). Onneksi reippaan ruudullinen vahakangas kiinnittää kaiken huomion itseensä. Minusta pöytä on vähän liian pieni, Mikosta sopiva. Tosin ei ole tullut tarvittua isompaa viime aikoina, mutta unelmakeittiöni ruokapöytään mahtuisi ainakin neljä henkeä. Tavaroita tämänhetkisellä pöydällä ei mahdu säilyttämään, mutta onneksi erkkerimallisessa keittiössämme riittää ikkunalautaa kaiken sälän säilömiseen.

En ole jaksanut hankkia asuntoon verhoja, se on sälekaihtimien takia vähän turhaakin. Pärjäämme hyvin näin. Jotain pientä ikkuna kuitenkin kaipasi, joten tein köyhän miehen/naisen/opiskelijan sisustuselementin langasta, paperiliittimistä ja postikorteista. Mikko auttoi paperiliittimien hankkimisessa, niitä saa mm. Chalmersin kirjakaupasta kahdella kruunulla kipale.

Muumeja Mallalta.

Suurin osa nauhassa roikkuvista korteista on kirjoittamattomia, vasta kolme postin tänne kantamia. Halusin kuitenkin laittaa postittamistakin odottavat kortit esille, on helpompi valikoida niitä tuosta kuin pöytälaatikon uumenista.