Sain paljon tuliaisia, paljon enemmän kuin odotin. Keväthameen, suomalaisia uutisia eli edellisen päivän Hesarin sekä herkkuja. Kotiinviemisiksi vieraat saivat huivin ja hiukan täkäläisiä herkkuja, mm. dammsugareita.
 |
| Ehkä maailman parasta ruisleipää, kaksin kappalein. |
 |
| Värisuora xylitolpastilleja. |
Tänään leikin puoli päivää turistia kotikaupungissani. Se oli mukavaa, koska eksymisvaaraa ei ollut ja eikä knoppifaktoja tarvinnut luntata matkaoppaasta, vaan perustiedot kaupungista on hankittu kahdella edellisellä viikolla museosta sekä jo aiemmin matkaoppaasta.
Kiersimme kävellen ydinkaupunkia ja oikeat turistit kävivät aamupäivällä ratikalla Saltholmenilla katsomassa merta. Tähystimme maisemia Skansen Kronanilta, söimme mereneläviä Feskekörkanilla ja kävimme kahvilla, tietysti. Pakkahuoneen rannan peltipurkit ja muut rautakasat kiinnostivat isää.
 |
| Pakkahuoneen ranta ja iltaaurinkoa. |
Vieraat hyvästeltyäni iski ikävä. Se ei ole täällä pahemmin vaivannut, mutta näkeminen auttaa aina muistamaan mitä kannattaisi kaivata. Tulkaa muutkin käymään, haluan nähdä teidät! Aikaa on toukokuun loppupuolelle asti, eli enää hieman yli kaksi kuukautta. Sitten pitäisi taas palata Helsinkiin ja sekin surettaa vähän. Sitten en pääse enää harjoittelemaan ruotsiani, en saa opiskella huisin kiinnostavia juttuja, en saa viettää enää hauskoja fika-tuokioita yliopiston kahvihuoneella enkä näe välttämättä koskaan mielettömän ihania opiskelukavereitani. Vaikka helsinkiläisissä opiskelukavereissani on ihania naisia, tulen kyllä väistämättä kaipaamaan varsinkin täkäläisiä ihania kässämiehiä.
Huomenna ajattelin kuitenkin nauttia yliopistolla kahvitauosta hyvässä seurassa ja leipoa pyöräytin aamukahville kääretorttua. Toivottavasti se maistuu hyvältä, ulkomuoto on ainakin varsin kohtuullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti