"Jag gillar om Göteborg, det är så lagom."

Olen niin samaa mieltä tuon yliopistolla salakuunnellun keskustelukommentin kanssa. Tykkään tästä kaupungista ja kaksi kuukautta on kulunut kuin siivillä. Onneksi vielä on reilut kaksi kuukautta jäljellä. Kaipaan kyllä Suomesta läheisiä ihmisiä, hyviä kirpputoreja ja astiakuivatuskaappia sekä kunnon ruisleipää. Ensimmäistä ja viimeistä lienee tosin luvassa alkuviikosta.

Viime viikon lopulla valmistui keväinen ja meren värinen huivi
"little shells" -mallineuleella. Seuraava huiviprojektikin valmistui juuri.

Vaikka loppuviikko onkin ollut täällä harmaa ja viileä (vain noin viisi plusastetta), krookukset kukkivat, narsissit puskevat vartta ja ensimmäiset pensaat kasvattavat lehtiä. Pajunkissojakin näin tänään ja kauppoihin on tällä viikolla ilmestynyt pääsiäisherkut ja -härpäkkeet myyntiin. Skånelaiset ehtivät jo istuttaa ensimmäiset perunatkin maahan alkuviikosta.

Olen käytännössä pölyyntynyt koko viikon yliopistolla. Puoli päätä lienee edelleen täynnä puupölyä kaiken hiomisen jäljiltä. Jakkara alkaa kuitenkin olla viimeistä silausta vaille valmis ja päädyin aloittamaan vielä leppäpuista lipastakin. Olen sählännyt myös vähän hankkiakseni oppimistilaisuuksia itselleni (oppimani asiat: älä naarmuta vahausta odottavaa hartaudella hiottua jakkaraa äläkä iske talttaa liian lujaa tai joudut harjoittelemaan liimaamista). Ensi viikko on vielä puutöitä, sitten aloitan taas uusia jänniä juttuja.

Sisällä pölyyntymisen vastapainoksi halusinkin tunkea tänään nokkani ulos pidemmäksi aikaa ja päätimme tehdä kävelyretken joen yli.

Linnamaisia satamarakennuksia etelärannalla.

Keli oli sumuinen ja sateinen, eivätkä Älvsborgsbrolta avautuvat näkymät olleet aivan parhaimmillaan. Silta oli kuitenkin pelottavan korkea ja hujui inhottavasti, pituuttakin sillä on lähes kilometri. Kumpikaan meistä ei keksinyt, miten noin suuria riippusiltoja rakennetaan saati millaiset huimapäät niitä huoltavat.

Harmaata.

Toispuol jokkee kävelimme Eriksbergin rantaan, joka näyttänee mukavalta kesällä. Eriksberg lienee vanhaa telakka-alue, jota rakennetaan parhaillaan asuinkäyttöön yms. Hyppäsimme rannasta Älvsnabbeniin eli paikalliseen jokilauttaan, joka toi meidät takaisin etelään Klippanille. Harkitsimme köyhän miehen jokiristeilyn tekoa keväämmällä, sillä Älvsnabbenilla matkustaa julkisen liikenteen lipun hinnalla tai kuukausikortilla, jonka me molemmat omistamme.

Näkymä kaupungille, Eriksberg vasemmalla oranssin nosturin suunnalla.

Majornan puolella poikkesimme Pelastusarmeijan kirpputorilla, josta ei löytynyt mitään ostamisen arvoista. Hinnatkin olivat vähän turhan korkeita makuuni.

Välipala tekee iloiseksi.

Koska kotimatkamme kulki makkarakioskin ohi ja lounasajan lähestyessä kaipasimme jo hieman hiukopalaa, päätimme testata nakkikiskan erikoisen.

Hodari muussilla, nam.

Paikalliset grillit eivät myy lihapiirakoita, vaan makkaraa, nakkisämpylöitä ja makkaraa muussilla. Tämä annos lienee risteytys niitä ja suoraan sanottuna meinasin kuolla nauruun moisen älyttömyyden nähdessäni. Hyvää se kuitenkin oli, muussista löytynyt perunankuorenpala vielä todisti muussin aidoksi (grillit mainostavat täällä "äktä mos"). Kaikki mausteet tosin sisälsi vain ketsuppia ja sinappia, mutta niitä oli sopivasti. Tätä ei voi syödä haukkaamalla (Mikko yritti ja sai muussia poskeen ja ketsuppia nenään), vaan muussi on pakko haarukoida päältä pois ensin.