maanantai 16. tammikuuta 2012

Viiliä - fil?

Maanantai, ensimmäinen tympiintymispäivä. Jouduimme luopumaan neljän tähden majapaikastamme aamupäivällä. Mikko pärjäili koko päivän Chalmersin infoissa ja luennoilla lounaspatongin voimalla. Minä seikkailin paikallisliikenteen toimistolta turisti-infoon ja yritin uskaltaa avata suuni ja puhua ruotsia. Sisäinen kielentarkastajani tosin kertasi kaikki huomaamansa virheet kommunikaatiotilanteen jälkeen.

Centralstation

Eksyin matkalla yliopistolle väärälle puolelle kanavaa ja löysin itseni Järntorgetilta. Päädyin tarkastamaan paikallisen hyväntekevöisyyskirpputorin Myrornan valikoiman. Kulahtaneet H&M:n neulepaidat maksoivat 150 kruunua (noin 17 euroa), joka on Helsingin kirppistarjontaan tottuneelle suoranainen ryöstöhinta. Astiaosastollakin ne kehtasivat myydä Ikean viiden kruunun mukia viidellä kruunulla ja seitsemän kruunun lautasia kymmenellä… Paikallinen Emmaus ei ollut sen parempi hinnoittelupolitiikaltaan.

Hagan katuja, taustalla Skansen Kronan
Jatkoin päivääni seikkailemalla Hagassa ja istumalla lukemassa paikallista iltalehteä yliopiston kirjastossa, jonka lehtiosasto koostui paria sanomalehteä lukuunottamatta mikrofilmeistä. Kirjastolta jatkoin Kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjastoon, joka tarjosi luettavakseni sentään yhden käsityölehden. Sen jälkeen erinäisten opiskelupaikkaan liittyvien sotkujen selvittelyyn kului yhteensä pari tuntia. Ilmeisesti kuitenkin joku näppärä ihminen lähetti paperini sellaiselle laitokselle sellaiseen tiedekuntaan, jossa en edes tule opiskelemaan.

Tsaarinaikaisia vanhoja taloja Hagassa

Opiskelijakirjasto, joka on melkein yhtä hieno kuin kansalliskirjasto - kirjoja ja lehtiä vaan oli surkean vähän.
Seikkailin ratikalla Chalmersille, jossa tapasin Mikon alkuillasta. Raahasimme liian painavat laukkumme "kalliiseen Ikea-kotiimme" eli kahden viikon vuokrakämpällemme, jonka sisustus on kiintoisa sekoitus Ikeaa ja pintamateriaalivalintoja 1970-luvun vihreästä muovimatosta lasikuitutapettin. Yhteiskeittiö ei sentään ollut kovin karmiva, mutta uuniruokia emme aio tehdä...

Koska kaipasimme syötävää, tutustuimme illasta vielä Willyn lähikaupan valikoimaan, joka oli kiintoisa. Opiskelijabudjettiimme sopisivat siellä sellaiset edulliset perusvihannekset kuin ruusukaali ja fenkoli. Opimme myös lantun olevan ruotsiksi kålrot, kaalijuuri.

Leipähylly tuotti meille päänvaivaa, sillä ruotsalaiset eivät näytä pitävän rehellisestä ruisleivästä (ja mainostavat Fazerin kalliita perusruispaloja "rustiikkisina"). Vielä kinkkisempi oli kuitenkin maitohylly, josta emme saaneet mitään tolkkua. Maito on mjölk ja jogurtti yoghurt, mutta mitä ovat fil ja filmjölk ja miksi kumpaakin saa litran purkeissa mansikan ja mustikan makuisena?

Sanakirja ei auttanut asiaa juurikaan:
fil, -en viili
filmjölk viilipiimä
långfil pitkäpiimä
piimä surmjölk

Juotavan piimän löytäminen taitaa siis mennä kokeiluksi. Onneksi sentään teetä sai kauniissa pusseissa ja kaupan oman merkin käsisaippuapurkki jaksaa ilahduttaa, koska se on vaan niin symppis ja siinä lukee hei ruotsia! Voisivat tuoda muitakin perustavaroita Suomeen näissä sievissä pakkauksissa, eilen teki melkein mieli ostaa kaksi kiloa vehnäjauhoa vain koska paketti oli niin nätti.

Väliaikaisuus väsyttää, samoin matkatavaroiden raahaaminen. Vähän pysyvämpään osoitteeseen pääsemme muuttamaan vasta reilun kahden viikon kuluttua.

2 kommenttia:

  1. On muuten niin Meri-kommentteja noi kaikki ruokaluettelot! Onneksi ette sentään mennyt Ruotsia kauemmaksi, kuinkahan siellä olisi sujunut? Jos sä olet vaihdossa, niin miksi sä edes etsit ruisleipää kaupasta? ;D

    Hauskoja seikkailuja sinne ja oikeasti tykkään siitä, että tämä blogi on niin kirjoittajansa näköinen, että melkein nään sut tossa vieressäni kertomassa näitä juttuja:)

    VastaaPoista
  2. Mä olen kyllä vähän epävarma tästä kirjoitustyylistä, ironia ei kirjoitetusta tekstistä välity niin hyvin. Mut mennään tällä ja aika juttelutekstejähän nämä on. Yritän kyllä antaa Mikollekin vuoron kirjoittaa jossain välissä, mulla vaan on meidän ainoa digikamera ja tällä hetkellä enemmän aikaa. Luetutan kyllä kaiken sillä niin, et sekin on samaa mieltä näistä teksteistä suunnilleen :P

    Mä kai ajattelen sit vaan ruokaa, se on jotenkin erikoisin ja merkittävin asia tällä hetkellä. Katukylttejä ymmärtää niin, että välillä pysähtyy katsomaan "et hei, vähän söpö antikvariaatti, tää myy ruotsinkielisiä kirjoja, ei taida olla montaa tollasta. Eiku piru, mähän olen Göteborgissa enkä Helsingissä, kaikkihan täällä puhuu ruotsia."

    Oikeastaan se on enemmän Mikko, joka kaipaa ruisleipää, koska se ei tykkää tollaisista Pågenin pehmopaloista (sellaisia paksun lapinrieskan näköisiä juttuja). Näkkärihyllyn testailu lienee siis edessä.

    VastaaPoista