Laitanpa minäkin lusikkani soppaan, ettei Merin tarvitse tätä blogia aivan yksin kirjoittaa. Toki kuulumiset ovat aika lailla samat, yhdessä kun ollaan lähes kaikki tehty.
Kivasti siis on mennyt. Kaupunki on mielestäni varsin mukava ja nyt, kun on lunta ja pikkupakkasta, tuntuu varsin kotoiselta. Jotain kertoo sekin, että suurin puute tähän mennessä on mielestäni ollut kauppahallin remontissa olo. Feskekôrkalla — paikallisella kalatorilla — emme ole vielä ehtineet käydä, mutta odotan sitä innolla. Kuten Meri taisi kertoakin, paikallisesta pikkumarketista silmään sattui se, että Alepan valikoimissa eksoottiset vihannekset fenkoli ja ruusukaali ovat täällä jokseenkin edullisia ja helposti saatavilla (kaksi Willy's-markettia noin viiden sadan metrin säteellä asunnosta). Miltäpä kuulostaisi: paistettu lahna, kampela tai vastaava sipuli–fenkolipedillä, keitettyjen ja voilla siveltyjen ruusukaalien kanssa? Nami nam!
Ei meillä täällä aina noin herkusti syödä. Tänäänkin vietimme puolisen tuntia miettien, mitä päivälliseksi syötäisiin; päädyimme viimein paistettuihin kasviksiin lihan tai kalan kanssa. Eilen sain syötyä loppuun viimeiset kaalikeiton jämät, joka tosin oli hieman outoa paikallisen konjakkimeetvurstin takia.
Kouluhommia riittää niin paljon kun vain jaksaa tehdä, viikonlopun vietin kirjojen parissa ja nyt pitäisi blogin kirjoittamisen sijaan tutkia yritysten ympäristöjohtamista itse valitun esimerkkitapauksen pohjalta. Opiskelijatapahtumissa ei ole tullut juurikaan käytyä, mutta torstaina ajattelin mennä illasta käymään paikallisen kerhon iltamassa. Viikonloppuna päästäneenkin sitten muuttamaan ja käymään IKEAssa ynnä muissa tarvekaupoissa. Perjantaina mennään äänestämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti