Niin maanantai.

Joskus sitä unohtaa, että maanantaiaamut ovat jotakuinkin kauhein aika viikosta. Tänään sain kunnollisen muistutuksen asiasta, kun tunsin itseni tokkuraiseksi zombiksi, jolle järkevä kommunikaatio edes äidinkielellä tuntui mahdottomalta. Kontrasti kymmeneen iloisesti rikssvenskaa pulputtavaan kurssitoveriin tuntui kohtuuttomalta ja koska en tuosta pulinasta tajunnut puoliakaan, päädyin kommunikoimaan ynähtälemällä ja väkinäisillä hymyillä.

Tämä on sunnuntaifiilis, ei maanantaifiilis. Tai siis Mikon sunnuntain aamupala.

Maanantaiaamuni uroteoksi jäivät kävely jäisillä kaduilla kämpiltä yliopistolle (melkein kolme kilometriä!) ja niin ajoissa oleminen, että ehdin ennen kello yhdeksältä alkanutta opetusta lähettää sähköpostia ja lukea netistä vaaliuutiset.

Mallinukkeja ompeluateljeessa.

Iltapäivä meni aamuun verrattuna kepoisammin ja pystyin pienimuotoiseen kommunikaatioonkin, jonka seurauksena minulle selvisi muutamia keskeisiä asioita. Muun muassa se, että kaupungin laidalta hamekankaat olisi saanut 600 kruunun sijaan 60 kruunulla. Lisäksi helmikuussa alkavan puutyökurssini opettaja on kuulemma todella hyvä, eikä minun kannata olla kurssista huolissani, vaikken ole tehnyt puutöitä oikeastaan sitten ala-asteen.

Sain myös tietää, että kulkuluvallani pääsee ilmeisesti arkisin ja lauantaisin koko päivän ajan yliopistolle. Turvallisuusmääräysten takia siellä ei vaan saa olla yksin kuin arkisin klo 8-15, joten jokaisen pidemmän ompelutuokion ajaksi pitää minun sopia joku kaveriksi. Loppuviikoksi on myös tiedossa aikamoinen projekti, kun pitäisi ommella hame sekä kirjoittaa ruotsiksi kolme arkkia reflektiota eli itsearviointisoopaa maanantaiksi.

Yliopiston päärakennus, joka osui kuvaan joskus viime viikolla. Toi sininen oikealla on ratikka.

Kaikesta päätellen turistiviikkoni Göteborgissa alkaa olla ohi. Alan olla väsynyt vierasta kieltä puhuviin ihmisiin ja uuden opetteluun. Tänään selvisi kuitenkin jotain hyvääkin: saamme luultavasti avaimet asuntoomme ensi perjantaina ja pääsemme siirtämään roinavuoriksi levinneet matkalaukkumme ja kimpsumme ja kampsumme sinne. Enää täytyy vaan toivoa, että saamme sähkösopimuksemme selvitettyä ennen muuttoa, emmekä joudu asumaan kahta viikkoa pimeässä.