Villaa ylle

Rysskalt, sanovat paikalliset ja uutisoivat ennätyspakkasista. -12 C kertoo lämpömittari, mutta opiskelukaverini väitti eilen aamulla olleen -15 C. Käsittääkseni täällä on kuitenkin lämmintä Suomeen verrattuna.

Yliopistolla on kuitenkin sen verran viileää, että kaipaisin neulemekkoani sekä muutamaa uutta villapaitaa. Vaan kun ruotsalaiset vaateketjut tuntuvat tarjoavan lähinnä muovia päälle puettavaksi, alan kallistua lankakauppaostostelun puoleen. Ilmeisesti pääni on paleltunut myös sen verran, että harkitsen rahojeni hassaamista paksuun luomualpakkaan (mutku se on vaan niin kaunista ja pehmeää ja maksaakin vain 900 kruunua kilo). Ilmeisesti kaipaan elämääni jotain luksusta, sillä olen myös käynyt useampaan otteeseen hiplailemassa paikallisen kangaskaupan silkkivalikoimaa juhlamekkoa suunnitellen. Viimeisin laskelmani päätyi siihen, että suunnittelemani mekon tarvikkeet kustantaisivat 1500 kruunua. Se on vähän likaa, vaikka äiti kehottikin menettämään rahat hermojen sijaan.

Kotonamme olkaa olla kaikki järjestyksessä, keittiövälineitä tarpeellinen määrä ja laukut purettuna. Sisälämpötilakin on kohonnut varsin kohtuulliseen 20 asteeseen, kun se ensimmäisellä kerralla täällä käydessämme oli jossain 15 asteen hujakoilla. Minun makuuni täällä on ehkä hieman viileää, mutta se johtunee villavaatteiden puutteesta.

Leivoin rahkapiirakan lisäksi myös pullaa, joka ei ollut kauneudella pilattu.

Viime torstaina oli vaihtareiden International Dinner, jonka buffetiin leivoin lopulta rahkapiirakkaa. Sikäli hyvä valinta, että kukaan muu ei tuonut samaa, vaan Suomi-osasto koostui ruispaloista, makaronilaatikosta, Fazerin sinisestä sekä tietysti karjalanpiirakoista munavoilla. Lähes kaikki saksalaiset toivat paikalle perunasalaattia, mutta puolentusinan erilaisen perunasalaatin lisäksi tarjolla oli erikoisempaakin syötävää, mm. filotaikinapasteijoita ja brasilialaisia makeisia. Yritin maistaa kaikkea vähän, mutten aivan onnistunut siinä. Ruokaseurakseni sain saksalaisen ja brasilialaisen, mikä oli virkistävää, sillä useimmissa vaihtaritapahtumissa tunnun hakeutuvan suomalaiseen porukkaan. Muihin ulkkareihin ei tule niin tutustuttua, sillä kaikki opiskelukaverini ovat ruotsalaisia eikä meilläpäin asu vaihtareita.

Meidän kotitalo täällä lähiössä.

Opiskelu sujuu oikein hyvin, ymmärrän suurimman osan kaikesta ja uskallan avata suunikin. Opiskelukaverini ovat tosi ystävällisiä ja jaksavat yleensä selittää asiat minulle vähän yksinkertaisemmin, jos en muuten tajua. Toki opiskelua helpottaa paljon se, että aihealue on tuttu ja olen kaavoittanut vaatteita jonkin verran vapaa-ajallakin. Tykkään myös paljon siitä, että aamut alkavat vasta yhdeksältä, jolloin olen aamukahdeksaan verrattuna jokseenkin hereillä. Selviän aamupäivistä hyvin, koska kahvitauko on jo kymmenen aikoja eikä tunnin lounastaukoakaan tarvitse odottaa kuin kahteentoista. Lisäksi on mukavan leppoisaa, että kaikki kurssini opiskelijat sekä opettajani tunkevat kahvihuoneessa samaan pöytään keskustelemaan taukojen ajaksi. Helsingissä vastaavaa ei tapahdu juuri koskaan, sillä opiskelijat ja opettajat pysyttelevät visusti omissa taukotiloissaan.

Meillä on pihagrilli, mut täällä etelässäkään ei ole vielä grillauskelejä.

Ai niin, voisin tietty kertoa mitä tuolle parhaillaan texmex-papupataa kokkaavalle Mikolle kuuluu:
"Kiitos hyvää!" Eli ei mitään erityistä, aika kuluu opiskellen ja illaksi se tulee kotiin laittamaan ruokaa ja syömään.