Hurra, våren är här!

Otsikko on lainaus pahvisesta pääsiäisnoitakoristeesta, jonka näimme viime keväänä Otaniemessä. Se roikkui koivusta värikkäänä ja yksinään uhmaten loskaista kevätkeliä ja oli Mikon mielestä osoitus (suomen-)ruotsalaisten optimistisesta elämänasenteesta.

Kevät on tullut kaupunkiin. Tällä hetkellä pihalla on neljä astetta lämmintä, mutta päivällä tuli auringonpaisteessa kävellessä talvitamineissa kuuma. Kävelimme kaunissa säässä Botaniska trägårdenille ihmettelemään lähialueen kauniita taloja ja orkideanäyttelyä.

Sain sentään otettua kuviakin, kunhan vain teippasin kamerani kokoon. Akkukotelon muovikannesta murtui eilen parin millin pala, eikä kansi pysy enää kiinni. Kamera ei tietenkään toimi, jos siitä on luukku auki ja eilen jäivätkin kuvaamatta tuulessa liehuvat Suomen liput, joita oli pitkin kaupunkia ruotsinsuomalaisten päivän kunniaksi. Harmi, näky oli niin kotoisa.

Mikko, joka ei pidä rivitaloista, voisi kuitenkin kuvitella asuvansa tällaisessa.
Kuvan talo on Carl Skottsbergs Gatanilla.

Ruotsalainen arkkitehtuuri eroaa jonkin verran suomalaisesta ja suurta huviamme on kävellä ihmettelemässä taloja. Puutaloja on täällä paljon ja ne ovat usein koristeellisempia kuin Suomessa. Toisaalta täällä näkyy myös 60-luvun arkkitehtuurin helmiä eli rumia betonimöhkäleitä (aika lähellä kotiamme sijaitsee yksi hirveimmistä ikinä näkemistäni ja se on kooltaan valtava, useamman korttelin valloittanut ankeus). Mineriittilevyiltä ja epämääräisiltä laajennuksiltakaan paikalliset talot eivät ole välttyneet. Monessa paikkaa jaksaa silti ilahduttaa ruotsalaisten suomalaisia rohkeampi värien käyttö, ylläolevassakin kaksikerroksisessa rivitalossa jokainen asunto oli erivärinen, mutta kokonaisuus silti kaunis.

Ihastuttava sisäänkäynti.

Botaniska trägården oli vielä melko ankea paikka, kun ainoastaan ruoho ja alppiruusut yms. talvellakin vihreinä pysyvät kasvit olivat vihreitä. Ensimmäiset kevätkukat kuitenkin kukkivat jo, mutta niiden näkeminen ei aiheuttanut samaa riemua kuin ensimmäisen leskenlehden havaitseminen, ennemminkin tunnelmat olivat "ööh, mut nythän on helmikuu".

Kevätkukkia.

Päätimme tutustua puistoon tarkemmin keväämmällä ja arvioimme sen myös loistavaksi paikaksi piknikille, jollaiselle on pakko päästä viimeistään vappuna. Puistossa on vielä ilmaiset wc:tkin, mikä tekee eväiden kanssa koko päivän oleilun hyvinkin mahdolliseksi.

Vielä viikko sitten ajattelin kasvihuonevierailun olevan juuri sellainen retki, jota ihminen tarvitsee koleaan talveen virkistämään itseään. Tänään tunnelmat eivät olleet aivan samanlaiset kuin viimelauantaisessa harmaassa vesisateessa ja loskassa, mutta kasvihuone oli silti mielenkiintoinen. Väittäisin kuitenkin Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden olevan vielä kiinnostavampia, vaikka siellä ei muistaakseni olekaan karppilammikkoa. Tosin ainahan se on jännää nähdä kahvi, kaakao ja muita vielä oudompia kasveja.

Lihansyöjäkasveja oli melkein huoneellinen, mutta niitä ei saanut ruokkia.
Ihmettelimme, käykö puutarhuri syöttämässä niille kärpäsiä vai miten ne elää.

Orkideanäyttely oli ilmeisen suosittu, sillä kasvihuoneessa tungeksi porukkaa melkein liikaakin. Kukat olivat hyväntuoksuisia ja kauniita, mutta siinä runsaudessa ne alkoivat kaikki muistuttaa toisiaan. Opin tosin sen, että vanilja on orkideakasvi ja että palon eli hedelmän kehittyminen vie kukinnasta yli puoli vuotta. Ei ihme, että se on kallis mauste.

 

Oikeastaan jo ensimmäisenä puutarhaan saapuessamme kävimme myymälässä, se kun sattui olemaan portin vieressä. Valikoimissa oli kaikkea kiinnostavaa kasvien siemenistä erilaisiin enemmän ja vähemmän tärkeisiin tilpehööreihin. Siemenpussivalikoima oli suuri, muttemme tunnistaneet ruotsin- tai latinankielisistä nimistä järkeviä lajikkeita Suomessa kokeiltavaksi. Eniten minua jäi myymälässä kuitenkin kutkuttamaan auringonkukkasateenvarjo, joka tosin oli melkomoisen kallis, mutta niin iloisen pirteä.

Puukortteja.

Puuhurahduksessani minun oli pakko saada nämä kortit. Jos ette itse tunnista, niin kuvissa ovat vasemmalta oikealle pyökki, pihlaja ja leppä. Viimeisimmän ajattelin lähettää jollekin sukulaiselle, jos raaskin. Tunnen suurta himoa kasata itselleni kokoelman ruotsalaisia sisustusasioita ja harkitsen vielä noutavani myymälästä jonkinmoisen kasvijulisteen tai korttipinon odottamaan tulevan Suomen kotimme seinälle päätymistä.