Lastuja!

Pienestä se ihminen ilahtuukin. Tänään höyläsin käsipelillä ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ja kolmen tunnin harjoittelu tuotti tulosta (ja rakon sormeen). Että ihminen voi ilahtua aikaansaamastaan lastukasasta (ja toki myös sileäksi hiotuista tuolinjaloista). Vielä kun tekniikka eli koneet toimisivat vihdoin sen verran, ettei tarvitsisi opetella esimerkiksi höyläämään suurempia pintoja sileäksi...

Eilen ilahduin puutyöpuuhailun lisäksi saamistani postikorteista. Kiitos Malla ja Sini, terveisenne tulivat perille! Itselläni odottaa kolme korttia tai kirjekuorta osoitteet valmiina tarinoita eli postia on lähdössä taas Suomeenkin päin, kunhan maltan kirjoittaa ja muistan ostaa postimerkkejä. Harmi muuten, etten ole löytänyt neuleaiheista postimerkkiarkkia kaupasta.

Terkkuja siskolta.

Sinin lähettämän kortin innostamana kävin ostamassa tänään vähän lisää lankaa. Eihän mulla tällä hetkellä olekaan kuin keskeneräinen villapaita ja lankaa kahteen muuhun projektiin. Mutta kun haluaisin neuloa vähän lahjuksia ja niihin ei ole tarvikkeita mukana. Huomenna ajattelin poiketa toiseen lankakauppaan ostamaan mahdollisesti lisää lankaa paitaani. Homma meinaaa myös sikäli lähteä lapasesta, että rupesin himoisemaan täällä lähes joka kaupassa myynnissä olevaa villapaitaa, tosin itse neulottuna takkina. Kyseessä on perinteinen Bohuslänin kalastajavillapaita, jonka suosion takana lienee Peppi Pitkätossu -elokuvat. Ehdinkin jo useamman viikon miettiä, mikä paidan nimi on, ennen kuin törmäsin Pippi-tröjaan. Toisaalta kyseinen paita tuntuisi sopivan väriensä takia enemmin ystäväni tai siskoni vaatekaappiin.

Asumme korkealla, maisemia iltakävelyltä.
Vasemmalla Älsborgsbron, Ruotsin pisin riippusilta.

En muista olenko kertonut Göteborgin mäkisyydestä. Se yllätti minut täysin, sillä olin syystä tai toisesta kuvitellut kaupungin lättänämmäksi. Tapaamani tanskalainen pyöräilevä vaihtarityttökin oli asiasta ihmeissään. Iltalenkkeilemme Mikon kanssa usein läheisellä omakotitaloalueella ja paikallisten tapa rakentaa kolmikerroksisia puutaloja pienille tonteille järkyttäviin rinteisiin herättää kyllä hilpeyttä. Toisaalta parhailta tonteilta on kyllä huisit maisemat!

Tänään kävimme iltakävelyllä valoisan aikaan eli viiden jälkeen, sillä aurinko laski vasta kuuden maissa. Tämä valoisuus yhdistettynä aurinkoisiin päiviin ja kahdeksaan plusasteeseen saa olon tuntumaan hyvinkin keväiseltä. Talonmies tai mikä huoltoyhtiö lieneekään siivosi minikokoisella lakaisukoneella jo hiekoitushiekatkin pihapiiristämme, joten takatalvea eivät taida ainakaan paikalliset pelätä.

P.S. En kosinut. En olisi kuitenkaan saanut hamekangasta, niin ei kannattanut.