 |
| Räntäsateisensumuinen lähiö. |
Tämä maanantai on vähän kuin tiskirätti, harmaa ja märkä. Mieluummin ottaisin värikkäämmän tiskirätin, mutta nyt on tyytyminen keliin ja lähikaupan rättivalikoimaan.
Uhmasin keliä, koska kävin kirjastossa palauttamassa dvd:n. Vaikka kävin myös ostoksilla läheisessä kauppakeskuksessa, oli kirjasto silti päiväni kohokohtia. Ihanaa, että se on kävelymatkan päässä.
Kirjasto vie kauniidenkin tavaroiden ostostelusta voiton, sillä kuten siskoni taannoin totesi: "kirjastossa käyminen on vähän sama asia kuin shoppailu, mutta sillä erotuksella, että kaikki ihana on ilmaista!". Olenkin viimeisen viikon aikana kantanut yliopiston ja kaupunginkirjastoista kotiin useita kirjoja Göteborgin historiaa käsittelevistä teoksista Ikean historiikkiin, nikkarointikirjoihin ja kaunokirjallisuuteen. Tarpeeni ostella kirjoja on minimaalinen niin kauan, kuin lähellä on laadukas kirjasto. Mielestäni on typerää hankkia kalliita kirjoja pölyyntymään hyllyynsä, jos ne saa tarvittaessa kirjastosta ilmaiseksi. Kiitos sille, joka aikanaan keksi noin nerokkaan järjestelmän (ja kiitos Göteborgin kaupungille, että tämä epäruotsalainenkin sai kirjastokortin).
 |
| Susanna Alakoski: Svinalängorna (suom. Sikalat) ja Märta Tikkanen: Emma & Uno |
Pakotettuna (kiitos ruotsinkurssin) huomasin osaavani lukea ruotsia siinä määrin, että uppoudun ruotsinkieliseen romaaniin samalla intensiteetillä kuin suomalaiseen. Koska seuraavan kuuden viikon aikana luettavaksi tarkoitettu romaani uhkaa loppua kesken, kävin lainaamassa vähän lisää luettavaa. Sen verran isänmaallishenkinen kuitenkin olen, että mukaan tarttui Märta Tikkasta. En sentään ottanut suomenkielistä käännöstä, vaikka sekin olisi täältä noin 28 000 suomalaissukuisen asukkaan kotikaupungista löytynyt. Toisaalta tuo Svinalängornakin on Suomessakin suosittu ja herättänyt varsinkin samannimisen elokuvan julkistamisen aikaan keskustelua, koska päähenkilöinä on ruotsinsuomalainen perhe.
Uppouduin myös kirjaston lehtiosastoon ja uusimman Hemslöjdin artikkeli ja etenkin sen kuvitus oli inspiroiva. Koska omat kuvani olivat jokseenkin huonoja, voi artikkelin kuvituksena olleita veistettyjä leluja ihailla esimerkiksi täällä. Pitäisiköhän sitä seuraavaksi opetella veistämään?
Ihanaa, miten mut mainitaan vähintään joka toisessa postauksessa!
VastaaPoistaValitettavasti on pakko myöntää, että Emma ja Uno ei kirjana kyllä ole mistään parhaimmasta päästä. Historiallisesti se oli mielestäni ihan kiinnostava, mutta kerronnallisesti jotenkin puuduttava ja tylsä. Jos päätät jostain syystä luovuttaa sen suhteen, niin vika tuskin on heikossa ruotsin kielen taidossa, koska kirja oli suomeksikin ainakin mulle aika vaikea saada luettua. Toisaalta sen Helsinkikuva on kyllä oikein mielenkiintoinen.
Täällä oli eilen taas järjetön lumimyräkkä, mutta tänään aurinko näyttäisi paistavan iloisesti:) Ensi viikolla oiskin sitten loma.
Mainitsin sut taas, lälläslää!
VastaaPoistaEn ole vielä ehtinyt aloittaa Emmaa ja Unoa, katsotaan mitä olen mieltä. Hyvä tietää kuitenkin, ettei kirjan kiinnostamattomuus välttämättä johdu kielitaidon puutteesta. En ole muuten koskaan saanut luettua Tikkasen klassikkoromaaniakaan, nimittäin sitä Miestä ei voi raiskata -runoelmaa. Se oli ainakin viime yriyksellä tylsä.
Täällä ei ole lumimyräkästä tietoakaan, eikä muuten taida olla lomastakaan (paitsi Mikolla). Mut kyllä tää menee, puutyöt on aivan sairaan kiinnostavia. Haluan oppia kaiken ja selasin jo Stadin arbiksenkin (ruotsinkielinen työväenopisto) puutyökurssivalikoimaa läpi...