Ruotsalaiset viettävät ystävänpäivää amerikkalaisemmin kuin suomalaiset ja ravintolat ja lehdet ovatkin viime päivinä mainostaneet kiivaasti kaikkea ällösöpöä ja yltiöromanttista. Suklaa ei kuulemma ole hyvä lahjat eivätkä kukat, viikonloppu Pariisissa on parempi...
 |
| Sain Mikolta pienen lahjan: suklaapalat ja rullamitan. |
Päivä alkaa jo olla ohi, mutta koska pieneen ilahduttamiseen on aihetta muulloinkin, voin jakaa teille hyvän mielen vinkin:
 |
| Lettulounas! |
Plättyni onnistuivat ennätyshyvin, mikä johtunee upouudesta Ikea-paistinpannustamme. Emme muuten ostaneet halvinta, koska viisi kuukautta surkealla paistinpannulla olisi noh, surkeaa. Lettuja paistaessa tuli jotenkin nostalginen olo ja muistelin hiihtolomia mökillä ja ulkoilun päälle syötyjä lettupinoja. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pienistä letuista (koska äiti paistoi sellaisia kun oli pienempi), mutta hyvin maistuivat nämä isommatkin.
Suolaiseksi täytteeksi laitoimme smetanaa, paprikaa, tomaattia, savukinkkua, juustoraastetta ja paistettua sipulia. Puolesta litrasta maitoa tuli sen verran taikinaa, että lettuja tuli paistettua kahdeksan, joten saimme syödä suolaisten täytteiden loputtua molemmat kaksi lettua hillon kera jälkiruuaksi.
 |
| Lunta (ja räntää) keittiön ikkunasta kurkittuna. |
Mikko juksasi. Kevät ei päättänyt saapua aivan vielä, vaikka viikonlopun keli paikallisten mukaan muistutti maaliskuuta. Hyvä niin, sillä ehtinen vielä ulkoiluttaa useampaan kertaan uutta alpakkamyssyäni, joka valmistui kuukauden tikuttelun jälkeen. Saatan myös (teoreettisesti) ehtiä neulomaan tänä talvena villapaitani, jonka ensimmäiset silmukat loin puikoille tänään.
 |
| Keväänodotteluvillapaidanalkua. |
Ihan hillitöntä neuleinnostusta ei kannattaisi hankkia, sillä vaatetuskurssini loppuu ensi maanantaina. Se tarkoittanee loppuviikoksi ompelu- ja reflektointipaniikkia. Sitä odotellessa suunnittelimme viettävämme Mikon kanssa huomenna päivällisaikamme leppoisasti iltapäiväteen parissa eräässä keskustan kahvilassa.
 |
| Talvinen Vasagatan. |
Hyvää ystävänpäivää!
Oi onhan sielläkin ihan talvista. Helsigissäkin on tullut hiihdettyä, kun sain sukset roudattua tänne.
VastaaPoistaIhania noi lettujutut, täytyykin pistää toi vinkki korvan taakse ja toteuttaa heti, kun saan ruokaseuraa. Vaikuttaa nimittäin sopivan yksinkertaiselta ruualta tällaiselle ei aina niin intohimoiselle ruuanlaittajalle.
Ohhoh, että Helsingissäkin on taas kunnon hiihtokelit :) Kannatan lettukestejä, niistä ei voi tulla paha mieli! En kyllä vieläkään osaa heittää lettua, joten siitä ei saa ohjelmanumeroa mun kekkereihin. Enkä muuten ala harjoittelemaankaan sitä heittelyä sisätiloissa.
VastaaPoistaEi muuten menty teelle, siellä oli liikaa mölyä ja porukkaa. Käytiin ostamassa laskiaispullat leipomosta ja tultiin kotiin syömään kalapuikkoja :D
Heheh, voit tulla meri mun letunheittokouluun.. Tehtiin laurin kanssa tossa taannoin lettuja. Aineet ostettuani ja sen luo päästyäni kuitenkin tajusin ettei se omista vispilää tai taikinalle sopivaa kulhoa tai paistinlastaa... Taikina onnistui haarukan ja vichypullon avustuksella ja letut päädyin heittämään. Haaste sinänsä on painava paistinpannu verrattuna nuotiolettupannuun.. :D
VastaaPoistaHei, pidetään joku kerta lettukestit! Taikinaa tosin täytynee tehdä aika paljon ylimääräistä, jos heittämistä aletaan harjoitella... Meidän molemmat Suomessa olevat lettupannut on kyllä valurautaa, se lienee ehkä kaikista haastavin pannuvaihtoehto, varsinkin jos pannu on mallia 7 pikkulettua :D
VastaaPoistaTaas yksi syy enemmän odottaa teidän paluutam Suomeen, jos tiedossa on lettukestit! Viimeksihän heitin letun rinnuksilleni, enkä sen jälkeen ole lettuja heitellyt...
VastaaPoistaEn ole kyllä ajatellut lettukestejä, ehkä ennemminkin sellaisia ruotsalaishenkisiä tupaantuliaisia skagenröralla, lihapullilla, prinsessakakulla yms. Katotaan, kunhan on ensin asunto! Eiköhän ne lettukestitkin voi pitää joskus.
VastaaPoista