Avaimet ja Ikeaa

Saatiin perjantaina avainnippu meidän uuteen kotiin ja asunto vaikuttaa oikein mukavalta, kivemmalta kuin Otaniemen kämppämme. Säilytystilaa on toki vähemmän ja lattiat syystä tai toisesta jäätävän kylmät, mutta tykkäämme silti. Väliaikaisesta majapaikastamme luopumisessa harmittaakin lähinnä se, ettei keskustaan voi enää kävellä, vaan reilut viisi kilometriä kulkee mieluummin bussilla.

Kulutimme koko lauantain kotihankintojen tekemiseen. Kävimme aamusta kirpparilla etsimässä kohtuuhintaisia mattoja ja muita tekstiilejä sekä äänestämässä. Uudessa kodissa syödyllä lounaalla palkitsimme itsemme lämpinä ostetuilla tuoreilla donitseillä.

Daimdonitsi ja uudet kotiavaimet tai oikeastaan osa jäätävästä avainnipusta, joka sisältää erilliset avaimet postilaatikkoon, rappuun, pyykkituvan varauskalenteriin, kellarikomeroon jne.

Miten täältä muka pääsee tosta vaan Osloon? Eiku hei, mehän ollaan Ruotsissa!

Loppupäivän kulutimme ei niin miellyttävällä Ikea-reissulla, joka vei kuutisen tuntia matkoineen ja lähestulkoon hermot. Selvisimme kunnialla huutavista pikkulapsista ja tungoksesta huolimatta (kumpikaan meistä ei tykkää niistä).

Sinin iloksi vielä vähän ruokaa ja kuvatodiste siitä, että mekin ollaan syöty Ikea-lihapullia. Ne ei olleet niin hyviä, et olisi ostettu niitä kotiin.

Tänään muutamme vielä viimeiset tavaramme uuteen osoitteeseen ja alamme totutella asumiseen kolmannessa kerroksessa kolmien rappujen nousun jälkeen. Joku voisi kertoa näille ruotsalaisille, että ensimmäinen kerros on numero yksi eikä bottenvåning.

Arkipäiväistä

Ilmeisesti muutokset elämässä aiheuttavat jonkinlaista pysyvyyden kaipuuta. Siksi olen jotenkin ajautunut heräämään aamulla noin kello seitsemän, käymään suihkussa, syömään saman aamupalan samassa järjestyksessä lähes samaan aikaan joka päivä, lähtemään yliopistolle tai kaupungille, syömään lounasta, opiskelemaan, syömään päivällistä, seurustelemaan ihmisten kanssa, syömään iltapalaa ja menemään nukkumaan kymmenen aikoja, ellen aiemminkin. Ilmeisesti sitä pitää vain vaihtaa maata muuttuakseen säännöllistä päivärytmiä noudattavaksi ihmiseksi. Nähtäväksi jää, onko muutos pysyvämpikin.

Suoraan sanottuna elämä on arkipäiväistä enkä kaduilla kulkiessa jää enää ihmettelemään hassuja kadunnimiä tai yksityiskohtia kovinkaan usein. Jos minulla on aikaa, kuljen kuitenkin kamera taskussa.

Näitä väliaikaiskämppämme seiniä pitkin kasvavia köynnöksiä pysähtelen välillä tuijottamaan, ne on kaljuina niin kiehtovia.

Väliaikaisen kotikatumme varrella sijaitsee monia vanhoja ja kauniita puutaloja.

Taiteellisen tiedekunnan kulmilla oli joku toteuttanut luovuuttaan.

Tämä kaupunginkirjaston vieressä sijaitsevan patsaan "tekstiiligraffiti" pisti hymyilemään.

Viidestä kirjastokortistani uusin ja hauskin.

Kirjasto on asia, joka jaksaa ilahduttaa minua. Kaikkea ihanaa lainattavaksi ja netti ilmaiseksi. Siihen en tosin ole vielä tottunut, että ruotsalaiset hölöttävät todella paljon kaikissa kirjastoissa, Suomessa vastaava pulina ei tulisi kuuloonkaan. Viihdyn myös yliopistonkin kirjastoissa, tosin en siinä jossa ensimmäiseksi vierailin.

Olen vähän täpinöissäni, sillä luultavasti saadaan asuntomme avaimet huomenna ja sähkösopimuksenkin sain hoidettua eilen. Haluaisin niin päästä purkamaan matkalaukkuni, vaikka muuttaminen vaatiikin tavaroiden raahaamista kaupungin laidalta toiselle sekä Ikea-reissua (yäks).

Terveisiä Georg Malmsténille

Laitanpa minäkin lusikkani soppaan, ettei Merin tarvitse tätä blogia aivan yksin kirjoittaa. Toki kuulumiset ovat aika lailla samat, yhdessä kun ollaan lähes kaikki tehty.

Kivasti siis on mennyt. Kaupunki on mielestäni varsin mukava ja nyt, kun on lunta ja pikkupakkasta, tuntuu varsin kotoiselta. Jotain kertoo sekin, että suurin puute tähän mennessä on mielestäni ollut kauppahallin remontissa olo. Feskekôrkalla — paikallisella kalatorilla — emme ole vielä ehtineet käydä, mutta odotan sitä innolla. Kuten Meri taisi kertoakin, paikallisesta pikkumarketista silmään sattui se, että Alepan valikoimissa eksoottiset vihannekset fenkoli ja ruusukaali ovat täällä jokseenkin edullisia ja helposti saatavilla (kaksi Willy's-markettia noin viiden sadan metrin säteellä asunnosta). Miltäpä kuulostaisi: paistettu lahna, kampela tai vastaava sipuli–fenkolipedillä, keitettyjen ja voilla siveltyjen ruusukaalien kanssa? Nami nam!

Ei meillä täällä aina noin herkusti syödä. Tänäänkin vietimme puolisen tuntia miettien, mitä päivälliseksi syötäisiin; päädyimme viimein paistettuihin kasviksiin lihan tai kalan kanssa. Eilen sain syötyä loppuun viimeiset kaalikeiton jämät, joka tosin oli hieman outoa paikallisen konjakkimeetvurstin takia.

Kouluhommia riittää niin paljon kun vain jaksaa tehdä, viikonlopun vietin kirjojen parissa ja nyt pitäisi blogin kirjoittamisen sijaan tutkia yritysten ympäristöjohtamista itse valitun esimerkkitapauksen pohjalta. Opiskelijatapahtumissa ei ole tullut juurikaan käytyä, mutta torstaina ajattelin mennä illasta käymään paikallisen kerhon iltamassa. Viikonloppuna päästäneenkin sitten muuttamaan ja käymään IKEAssa ynnä muissa tarvekaupoissa. Perjantaina mennään äänestämään.

Niin maanantai.

Joskus sitä unohtaa, että maanantaiaamut ovat jotakuinkin kauhein aika viikosta. Tänään sain kunnollisen muistutuksen asiasta, kun tunsin itseni tokkuraiseksi zombiksi, jolle järkevä kommunikaatio edes äidinkielellä tuntui mahdottomalta. Kontrasti kymmeneen iloisesti rikssvenskaa pulputtavaan kurssitoveriin tuntui kohtuuttomalta ja koska en tuosta pulinasta tajunnut puoliakaan, päädyin kommunikoimaan ynähtälemällä ja väkinäisillä hymyillä.

Tämä on sunnuntaifiilis, ei maanantaifiilis. Tai siis Mikon sunnuntain aamupala.

Maanantaiaamuni uroteoksi jäivät kävely jäisillä kaduilla kämpiltä yliopistolle (melkein kolme kilometriä!) ja niin ajoissa oleminen, että ehdin ennen kello yhdeksältä alkanutta opetusta lähettää sähköpostia ja lukea netistä vaaliuutiset.

Mallinukkeja ompeluateljeessa.

Iltapäivä meni aamuun verrattuna kepoisammin ja pystyin pienimuotoiseen kommunikaatioonkin, jonka seurauksena minulle selvisi muutamia keskeisiä asioita. Muun muassa se, että kaupungin laidalta hamekankaat olisi saanut 600 kruunun sijaan 60 kruunulla. Lisäksi helmikuussa alkavan puutyökurssini opettaja on kuulemma todella hyvä, eikä minun kannata olla kurssista huolissani, vaikken ole tehnyt puutöitä oikeastaan sitten ala-asteen.

Sain myös tietää, että kulkuluvallani pääsee ilmeisesti arkisin ja lauantaisin koko päivän ajan yliopistolle. Turvallisuusmääräysten takia siellä ei vaan saa olla yksin kuin arkisin klo 8-15, joten jokaisen pidemmän ompelutuokion ajaksi pitää minun sopia joku kaveriksi. Loppuviikoksi on myös tiedossa aikamoinen projekti, kun pitäisi ommella hame sekä kirjoittaa ruotsiksi kolme arkkia reflektiota eli itsearviointisoopaa maanantaiksi.

Yliopiston päärakennus, joka osui kuvaan joskus viime viikolla. Toi sininen oikealla on ratikka.

Kaikesta päätellen turistiviikkoni Göteborgissa alkaa olla ohi. Alan olla väsynyt vierasta kieltä puhuviin ihmisiin ja uuden opetteluun. Tänään selvisi kuitenkin jotain hyvääkin: saamme luultavasti avaimet asuntoomme ensi perjantaina ja pääsemme siirtämään roinavuoriksi levinneet matkalaukkumme ja kimpsumme ja kampsumme sinne. Enää täytyy vaan toivoa, että saamme sähkösopimuksemme selvitettyä ennen muuttoa, emmekä joudu asumaan kahta viikkoa pimeässä.

Smör, snö och semlar

(Voita, lunta ja sämpylöitä)

Perjantaina kauppareissulta tarttui mukaan hauskan näköinen purkki, jonka ymmärsin sisältävän luontaisesti vähärasvaista, terveellistä maitotuotetta, joka on maustettu vanilja-aromilla. Ei kuulosta pahalta, eihän? Ajattelin ostavani jotain rahkan tapaista, jota voisi mahdollisesti käyttää myös rahkapiirakan valmistukseen. Purkin sisältä löytyi kuitenkin keltaisehkoa tahnaa, joka haisi pahalle ja maistui omituiselle, pistävälle, suolaiselle ja vaniljaiselle. YÄh. Purkin kannessa joku talviurheilija vielä suositteli tätä heravoita, minuun se olisi vielä ehkä uponnut ilman lisättyä rautaa ja vanilliinia. Noh, kaksikymmentä kruunua sinne tai tänne.

ÄLÄ osta tätä.

Tänään lauantaina Göteborgiin iski "lumimyrsky", eli lunta satoi noin 15 cm päivän aikana. Ulkoilu ei ole kovin miellyttävää, sillä satava suojalumi kastelee kaiken, mutta maisema näyttää paljon kotoisammalta. Ilmeisesti aurauskalusto ei ole täällä täysin valmiuksissa, taitavat vain odottaa että lumi sulaa pois. Eräältä kämppämme läheiseltä bussipysäkiltä bongasimme kaksi mäkeen juuttunutta haitaribussia eikä bussi, jolla kaupungilta palasimme, ollut kovin kaukana päätymisestä niiden seuraksi.

Näkymä alaovelta puolen päivän aikaan.

Kävimme tänään kaupungilla etsimässä kirpputorilta pakollisia tarpeita tulevaan kotiimme. Hieman reilulla sadalla kruunulla mukaan tarttui kolme tyynyliinaa, kuusi pyyhettä, verho, aterimia, mukeja ja vispilä. Vaateosastoa emme ehtineet tutkia, mutta jäimme haaveilemaan 200 kruunua maksavasta vanhasta, puusta ja metallista valmistetusta rattikelkasta. Koska totesimme pienen pohdinnan jälkeen sen kuljettamisen Suomeen jotakuinkin mahdottomaksi, jätimme mäenlaskuvälineen ostamatta.

Majapaikkamme läheinen katu iltapäivästä.

Mikon toivomuksesta kävimme tutustumassa kaupungin kahdesta kauppahallista suurempaan, joka sijaitsee jotakuinkin keskellä kaupunkia. Harmiksemme siitä oli remontin takia avoinna vain noin neljännes ja kunnostustyöt valmistuvat vasta vuoden lopulla. Lihaa, kalaa, juustoja ja leivonnaisia oli kuitenkin tarjolla.

Tämän kaupungin kangaskaupat aiheuttavat minulle päänsärkyä. Laatukankaita, kuten villaa ja silkkiä on Helsinkiä paremmin tarjolla, mutta collegen, trikoon ja edullisten kankaiden löytäminen on vaikeaa. Neljästä perjantaina koluamastani googlen avulla löytämistäni kangaskaupasta kaksi oli lopettanut, yksi oli kallis ja yksi valikoimaltaan vääränlainen tarpeisiini. Lopulta päädyin ostamaan lähes 600 kruunulla tarvikkeita hameeseeni, jota en oikeastaan haluaisi tehdä, mutta ensi viikolla olisi pakko. Pitänee ommella kaikesta ärsytyksestä huolimatta joku mieluinen siitä puolestatoista metristä pellavaa, jonka stressaantuneena ja suutuksissani ostin.

Semla on sämpylä suomenruotsiksi, mutta laskiaispulla riikinruotsiksi.

Kankaanostosta kiukkuisena, suurien kantamuksien kanssa ja vettä valuvana poikkesin hakemaan lohtua läheisestä konditoriasta. Semlar är här eli sämpylät ovat täällä eli laskiaispullia on tarjolla. Jättipulla jälkiruokana lämmitti vähän mieltä.

Ruotsalaista ruokaa

Ohhoh, olemme olleet Ruotsin puolella melkein viikon. Se tuntuu kuitenkin melko lyhyeltä ajalta, sen verran on kuitenkin tullut Göteborgia kierrettyä, etten enää pelkää joutuvani hukkaan. Kangaskauppojen sijainti on kuitenkin vielä hakusessa, mutta se on tämän päivän ongelma, koska ensi viikon aikana pitäisi ommella hame.

Jollain tapaa arki alkaa asettua uomiinsa, vaikka majapaikkamme on väliaikainen. Olen iltaisin niin väsynyt, että käyn nukkumaan ajoissa ja aamuisin herään yleensä seitsemän aikoja Mikon aamupuuhiin. Muutaman viikon jälkeen varmaan muutun aamuihmiseksi... Opiskeluasiat selvisivät pääpiirteittäin ja selviän joten kuten ruotsillani. Pääsen vihdoin yliopistolla kirjastoon ja nettiinkin, sekä ovista sisään. KELA sai myös päätettyä, minkä verran ansaitsen rahaa täällä oleskelustani.

Tiistaina tapoin aikaani kaupungilla. Keskiviikkona selvittelin muutamia asioita, sekä kävin Mikon kanssa hattukaupassa, kahvilla ja hukkareissulla kirpputorille, joka ei ollutkaan auki. Illasta kävimme vielä tarkastamassa asuntomme, joka näytti kivalta. Ruokaihmisenä iloitsin etenkin keittiöstä, joka oli siisti ja iso. Harmi, että edellinen asukas muuttaa pois jo ensi sunnuntaina ja joudumme siitä huolimatta odottamaan helmikuuhun asti muuttoamme. Eilen aloitin vihdoin opiskeluni sekä kuvittelin osallistuvani baarikierrokselle, josta lopulta livistin ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina bongattu juustokauppa, varsinkin vasemmanpuoleisen kyltin lahjakorttimainos sai hymyilemään.

Ruotsalainen ruokakulttuuri on melko samanlainen kuin suomalainen, mutta muutama asia on aiheuttanut hieman hämmennystä. Ensinnäkin lounas opiskelijaruokalassa maksaa halvimmillaan noin 60 kruunua (=7 e), jos siis ei halua syödä patonkia tai pikaruokaa. Tuohon hintaan saa salaattibuffetin, juomaksi vettä, maitoa tai limonadia sekä esimerkiksi paistettua kylkeä eli jotain pekonin tapaista, perunalettuja ja puolukkahilloa. Harmi, ettei tuosta Mikon valitsemasta annoksesta tullut otettua kuvaa, kun kävimme Chalmersilla syömässä tiistaina. Lounaspatongin voi napata mukaan noin 30 kruunulla ja täällä onkin noin joka toisessa kadunkulmassa kebab-pizzerian sijaan baguetteria. Ruotsalaiset muuten tunkee patonkeihinsa myös punajuurisalaattia ja lihapullia, mikä kuulostaa jokseenkin mielenkiintoiselta. Täältä saa toki myös Subwaysta leipiä skågenilla eli rapusoosilla ("lokala favoriter", inte mitt favorit, jag smakade det i söndags).

Vihanneskauppa/baguetteria Gibraltargatanilla.

Viili-piimätarkastalumme on päätynyt siihen, että ruotsalaiset näyttävät kutsuvan jotakuinkin kaikkia hapanmaitotuotteita viileiksi. A-fil, jota ostimme alkuviikosta, oli viilipiimää eli enemmänkin jogurtinkorvike, eikä venäläistyyppinen fil ollut juuri sitä parempaa, toki enemmän suomalaiseen makuun sopivaa. Paikallisesta kaupasta ei yllättäen löytynyt hapankaaliakaan, se taitaa olla hieman liian slaavilaista.

Haga Nygatanilla lienee kaupungin suurimmat kanelipullat, jollaisen söimme puoliksi keskiviikkona (ja podimme loppupäivän pullaähkyä).

 Göteborgista näyttää löytyvän paljon ruokapaikkoja, eritoten pieniä viihtyisiä kahviloita, jotka vaikuttavat hyvin suosituilta. Ulkona syöminen ja kahvittelu ei tosin ole erityisen edullista, mutta ainakin testaamamme kahvilan piiras-, leivos-, pulla-, pipari-, salaatti-, kahvi- ja teevalikoima oli sitä luokkaa, että palaisin sinne mielelläni. Suomalaisia kahviloita täällä ei siis ainakaan tarvitse erityisesti ikävöidä (paitsi ehkä vähän kotoisaa ja halpaa opiskelijaruokalaa unicafea, jossa saa sentään vatsansa täyteen edullisesti).

Helmikuun alussa paikalliset tuutorit organisoivat kansainvälisen buffetin, jonne jokainen vaihto-opiskelija voi tuoda oman maansa erikoisuuksia maistettavaksi. Taitaa olla sanomattakin selvää, ettei valintani ole korvapuustit, vaikka kanelipullat ovatkin täällä toisen mallisia. Olisin kiitollinen, jos jaksaisitte kommentoida ja kertoa oman (jokseenkin helposti toteutettavan) ideanne buffetiin sopivasta suomalaisesta ruokalajista. Toistaiseksi olen miettynyt lähinnä karjalaishenkistä sapuskaa, jotain marjaleivonnaista tai rahkapiirakkaa. En myös ole aivan varma, riittävätkö hermoni ja taitoni karjalanpiirakoiden rypytykseen.

Mut hejdå, lähden tuohon viereiseen lähikauppaan eli Hemköpiin ostamaan itselleni välipalaksi omenan ja päärynän makuista kesoa eli raejuustoa!

Viiliä - fil?

Maanantai, ensimmäinen tympiintymispäivä. Jouduimme luopumaan neljän tähden majapaikastamme aamupäivällä. Mikko pärjäili koko päivän Chalmersin infoissa ja luennoilla lounaspatongin voimalla. Minä seikkailin paikallisliikenteen toimistolta turisti-infoon ja yritin uskaltaa avata suuni ja puhua ruotsia. Sisäinen kielentarkastajani tosin kertasi kaikki huomaamansa virheet kommunikaatiotilanteen jälkeen.

Centralstation

Eksyin matkalla yliopistolle väärälle puolelle kanavaa ja löysin itseni Järntorgetilta. Päädyin tarkastamaan paikallisen hyväntekevöisyyskirpputorin Myrornan valikoiman. Kulahtaneet H&M:n neulepaidat maksoivat 150 kruunua (noin 17 euroa), joka on Helsingin kirppistarjontaan tottuneelle suoranainen ryöstöhinta. Astiaosastollakin ne kehtasivat myydä Ikean viiden kruunun mukia viidellä kruunulla ja seitsemän kruunun lautasia kymmenellä… Paikallinen Emmaus ei ollut sen parempi hinnoittelupolitiikaltaan.

Hagan katuja, taustalla Skansen Kronan

Jatkoin päivääni seikkailemalla Hagassa ja istumalla lukemassa paikallista iltalehteä yliopiston kirjastossa, jonka lehtiosasto koostui paria sanomalehteä lukuunottamatta mikrofilmeistä. Kirjastolta jatkoin Kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjastoon, joka tarjosi luettavakseni sentään yhden käsityölehden. Sen jälkeen erinäisten opiskelupaikkaan liittyvien sotkujen selvittelyyn kului yhteensä pari tuntia. Ilmeisesti kuitenkin joku näppärä ihminen lähetti paperini sellaiselle laitokselle sellaiseen tiedekuntaan, jossa en edes tule opiskelemaan.

Tsaarinaikaisia vanhoja taloja Hagassa

Opiskelijakirjasto, joka on melkein yhtä hieno kuin kansalliskirjasto - kirjoja ja lehtiä vaan oli surkean vähän.

Seikkailin ratikalla Chalmersille, jossa tapasin Mikon alkuillasta. Raahasimme liian painavat laukkumme "kalliiseen Ikea-kotiimme" eli kahden viikon vuokrakämpällemme, jonka sisustus on kiintoisa sekoitus Ikeaa ja pintamateriaalivalintoja 1970-luvun vihreästä muovimatosta lasikuitutapettin. Yhteiskeittiö ei sentään ollut kovin karmiva, mutta uuniruokia emme aio tehdä...

Koska kaipasimme syötävää, tutustuimme illasta vielä Willyn lähikaupan valikoimaan, joka oli kiintoisa. Opiskelijabudjettiimme sopisivat siellä sellaiset edulliset perusvihannekset kuin ruusukaali ja fenkoli. Opimme myös lantun olevan ruotsiksi kålrot, kaalijuuri.

Leipähylly tuotti meille päänvaivaa, sillä ruotsalaiset eivät näytä pitävän rehellisestä ruisleivästä (ja mainostavat Fazerin kalliita perusruispaloja "rustiikkisina"). Vielä kinkkisempi oli kuitenkin maitohylly, josta emme saaneet mitään tolkkua. Maito on mjölk ja jogurtti yoghurt, mutta mitä ovat fil ja filmjölk ja miksi kumpaakin saa litran purkeissa mansikan ja mustikan makuisena?

Sanakirja ei auttanut asiaa juurikaan:
fil, -en viili
filmjölk viilipiimä
långfil pitkäpiimä
piimä surmjölk

Juotavan piimän löytäminen taitaa siis mennä kokeiluksi. Onneksi sentään teetä sai kauniissa pusseissa ja kaupan oman merkin käsisaippuapurkki jaksaa ilahduttaa, koska se on vaan niin symppis ja siinä lukee hei ruotsia! Voisivat tuoda muitakin perustavaroita Suomeen näissä sievissä pakkauksissa, eilen teki melkein mieli ostaa kaksi kiloa vehnäjauhoa vain koska paketti oli niin nätti.

Väliaikaisuus väsyttää, samoin matkatavaroiden raahaaminen. Vähän pysyvämpään osoitteeseen pääsemme muuttamaan vasta reilun kahden viikon kuluttua.

Perillä

29 tuntia kestänyt muuttomatkamme meni hyvin: Z-juna Lahdesta Helsinkiin oli ajallaan, emme ottaneet 3T:n ratikkaa väärään suuntaan eli joutuneet Olympiaterminaalin sijaan Töölöön ja laiva ja hytti löytyivät helposti. Emme tulleet merimatkalla merisairaiksi, mutta otimme varmuuden vuoksi yhdet lieventämään keinutusta. Tukholmaan päästyämme pysyimme kartalla ja kiersimme muutamia kortteleita keskustassa junan lähtöä odotellessa sekä söimme hyvää mutta tulista itämaista pikaruokaa.

Neljä tuntia ja 50 minuuttia kuluivat junassa leppoisasti maisemia katsellen, eväitä syöden ja lueskellen. Ilmeisesti kuitenkin rautatieverkoston ylläpitoraha valuu Ruotsissakin pääkaupunkiin, sillä lännemmäs tullessa kolisivat kiskot paljon ikävämmin kuin idemmässä.

Göteborgiin saavuimme lauantaina iltakuudelta ja Mikon isin sponsoroima hotelli sijaitsi niin lähellä asemaa, ettemme nääntyneet taakkojemme alle. Hotelli oli muutenkin positiivinen yllätys siistine sisustuksineen, pehmeine sänkyineen ja himmennysvalokatkaisijoineen, joilla saa jopa kylpyhuoneeseen tunnelmavalaistuksen. Toimivasta langattomasta verkostakaan ei löytynyt valittamista. Löydettyämme hotellimme teimme vielä Nordstadenissa iltakävelyn, jolla ihmettelimme mm. oopperataloa ja pakkahuoneen rantaa.

Sunnuntaiaamuna nautimme hotellin hyvästä aamiaisesta lueskellen Göteborgs Postenia. Päivän kulutimme kävelemällä uuden kotikaupunkimme katuja mm. Hagassa ja Vasastadenissa. Mukavalta näyttää!

Tässä huomioita viime päiviltä:

Helsinki, 13.1. noin kello 16

Vähän lunta, lämpötila -2

- 3T voi olla hyvin täynnä klo 16.

- Terminaaliin kannattaa tosiaankin mennä ajoissa

Laivalta

- B-luokan hytissä on ikkuna, jee!

- vuonna 2003 Silja Serenade oli varmasti isompi, ainakin muistikuvieni mukaan

- "englantilaistyyppinen pubi", joka mainostaa hyvää olut- ja siiderivalikoimaansa, tarjoaa kuutta erilaista siideriä eikä yhtään lambicia. Olutvalikoima oli sentään hyvä.

- vähintääkin 18 m/s oleva tuuli keikuttaa ikävästi, joten nukkuminen voi keinumisen ja tuulen ulinan takia olla hankalaa.

Tukholma, 14.1. klo 12

Hyvin vähän lunta, -2

- Päärautatieasema on kaunis, siisti ja hiljainen

- Matkatavarasäilytys, 70 kruunua, ei ole edullinen. Onneksi yhteen lokeroon mahtui kaksi laukkua, sillä 280 kruunua (n. 35 e) matkatavaroiden parin tunnin säilytyksestä olisi ollut liikaa.

- Tuulista ja kylmää

- Uudempi puoli kaupunkia on ruma

Junasta

- Regionaltåget on siisti

- Ruotsalaiset ei taida ostaa kovin usein paikkalippuja - onneksi. Meilläkään ei nimittäin ollut niitä.

Göteborg, 15.1. klo 14

Ei lunta, +2

- Pienen näköinen kaupunki

- Täällä tuulee, hyr

- Jouluvalot purjeveneessä ei näytä tyylikkäiltä, etenkään siniset valoköynnökset

- Pakkahuoneen ranta on täynnä vanhoja purkkeja, miksi ihmeessä? Eiku tää on joku laivamuseo (vinkiksi iskälle ja varoitukseksi äidille, siellä oli paljon höyrypaatteja).

- Ruusut kukkii tammikuussakin!

- Tee- ja juustokauppoja löytyi useampi, mikä edesauttanee viihtymistämme täällä.

Hyvää matkaa - Trevlig resa!

 Mukana:

- passi

- rahaa

- matkaliput

- kamera

- villasukat

- lankaa akuuttiin neuletarpeeseen sekä käsityötarpeita

- liikaa vaatetta

- neljät kengät

- välttämättömin elektroniikka (latureineen)

- luultavasti turhamaisen paljon kaunistautumistarpeita

- nippu tärkeitä papereita

- eväät

Vielä muistettava:

- iloista mieltä

Kai se on pakko uskoa, nyt me lähdetään! Pitäkää peukkuja, että selvitään kolmen matkalaukun ja rinkan ja toistemme kanssa Göteborgiin asti.

Muuttomatkaa tulee 1150 km ja arvioitu matka-aika on 29 h. Kuvat lähtöpisteestä, lunta sataa ja ulkolämpötila on -2.

Lähtö

Joskus on lähdettävä, hypättävä tyhjään (tai seikkailuun, kuten optimistisemmat ajattelevat). Tämä blogi kertoo käsityönopettajaopiskelijan ja teekkarin kuulumisia vieraalta maalta, Itämereksikin kutsutun pienen lätäkön takaa, Länsi-Götanmaan suurimmasta kaupungista Göteborgista, jota tuhannet opiskelijat kansoittavat. Lähtö koittaa pian ja arvioitu paluuaikamme on kesäkuussa.