Lastuja!

Pienestä se ihminen ilahtuukin. Tänään höyläsin käsipelillä ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ja kolmen tunnin harjoittelu tuotti tulosta (ja rakon sormeen). Että ihminen voi ilahtua aikaansaamastaan lastukasasta (ja toki myös sileäksi hiotuista tuolinjaloista). Vielä kun tekniikka eli koneet toimisivat vihdoin sen verran, ettei tarvitsisi opetella esimerkiksi höyläämään suurempia pintoja sileäksi...

Eilen ilahduin puutyöpuuhailun lisäksi saamistani postikorteista. Kiitos Malla ja Sini, terveisenne tulivat perille! Itselläni odottaa kolme korttia tai kirjekuorta osoitteet valmiina tarinoita eli postia on lähdössä taas Suomeenkin päin, kunhan maltan kirjoittaa ja muistan ostaa postimerkkejä. Harmi muuten, etten ole löytänyt neuleaiheista postimerkkiarkkia kaupasta.

Terkkuja siskolta.

Sinin lähettämän kortin innostamana kävin ostamassa tänään vähän lisää lankaa. Eihän mulla tällä hetkellä olekaan kuin keskeneräinen villapaita ja lankaa kahteen muuhun projektiin. Mutta kun haluaisin neuloa vähän lahjuksia ja niihin ei ole tarvikkeita mukana. Huomenna ajattelin poiketa toiseen lankakauppaan ostamaan mahdollisesti lisää lankaa paitaani. Homma meinaaa myös sikäli lähteä lapasesta, että rupesin himoisemaan täällä lähes joka kaupassa myynnissä olevaa villapaitaa, tosin itse neulottuna takkina. Kyseessä on perinteinen Bohuslänin kalastajavillapaita, jonka suosion takana lienee Peppi Pitkätossu -elokuvat. Ehdinkin jo useamman viikon miettiä, mikä paidan nimi on, ennen kuin törmäsin Pippi-tröjaan. Toisaalta kyseinen paita tuntuisi sopivan väriensä takia enemmin ystäväni tai siskoni vaatekaappiin.

Asumme korkealla, maisemia iltakävelyltä.
Vasemmalla Älsborgsbron, Ruotsin pisin riippusilta.

En muista olenko kertonut Göteborgin mäkisyydestä. Se yllätti minut täysin, sillä olin syystä tai toisesta kuvitellut kaupungin lättänämmäksi. Tapaamani tanskalainen pyöräilevä vaihtarityttökin oli asiasta ihmeissään. Iltalenkkeilemme Mikon kanssa usein läheisellä omakotitaloalueella ja paikallisten tapa rakentaa kolmikerroksisia puutaloja pienille tonteille järkyttäviin rinteisiin herättää kyllä hilpeyttä. Toisaalta parhailta tonteilta on kyllä huisit maisemat!

Tänään kävimme iltakävelyllä valoisan aikaan eli viiden jälkeen, sillä aurinko laski vasta kuuden maissa. Tämä valoisuus yhdistettynä aurinkoisiin päiviin ja kahdeksaan plusasteeseen saa olon tuntumaan hyvinkin keväiseltä. Talonmies tai mikä huoltoyhtiö lieneekään siivosi minikokoisella lakaisukoneella jo hiekoitushiekatkin pihapiiristämme, joten takatalvea eivät taida ainakaan paikalliset pelätä.

P.S. En kosinut. En olisi kuitenkaan saanut hamekangasta, niin ei kannattanut.

Räntää ja kirjoja

Räntäsateisensumuinen lähiö.

Tämä maanantai on vähän kuin tiskirätti, harmaa ja märkä. Mieluummin ottaisin värikkäämmän tiskirätin, mutta nyt on tyytyminen keliin ja lähikaupan rättivalikoimaan.

Uhmasin keliä, koska kävin kirjastossa palauttamassa dvd:n. Vaikka kävin myös ostoksilla läheisessä kauppakeskuksessa, oli kirjasto silti päiväni kohokohtia. Ihanaa, että se on kävelymatkan päässä.

Kirjasto vie kauniidenkin tavaroiden ostostelusta voiton, sillä kuten siskoni taannoin totesi: "kirjastossa käyminen on vähän sama asia kuin shoppailu, mutta sillä erotuksella, että kaikki ihana on ilmaista!". Olenkin viimeisen viikon aikana kantanut yliopiston ja kaupunginkirjastoista kotiin useita kirjoja Göteborgin historiaa käsittelevistä teoksista Ikean historiikkiin, nikkarointikirjoihin ja kaunokirjallisuuteen. Tarpeeni ostella kirjoja on minimaalinen niin kauan, kuin lähellä on laadukas kirjasto. Mielestäni on typerää hankkia kalliita kirjoja pölyyntymään hyllyynsä, jos ne saa tarvittaessa kirjastosta ilmaiseksi. Kiitos sille, joka aikanaan keksi noin nerokkaan järjestelmän (ja kiitos Göteborgin kaupungille, että tämä epäruotsalainenkin sai kirjastokortin).

Susanna Alakoski: Svinalängorna (suom. Sikalat) ja Märta Tikkanen: Emma & Uno

Pakotettuna (kiitos ruotsinkurssin) huomasin osaavani lukea ruotsia siinä määrin, että uppoudun ruotsinkieliseen romaaniin samalla intensiteetillä kuin suomalaiseen. Koska seuraavan kuuden viikon aikana luettavaksi tarkoitettu romaani uhkaa loppua kesken, kävin lainaamassa vähän lisää luettavaa. Sen verran isänmaallishenkinen kuitenkin olen, että mukaan tarttui Märta Tikkasta. En sentään ottanut suomenkielistä käännöstä, vaikka sekin olisi täältä noin 28 000 suomalaissukuisen asukkaan kotikaupungista löytynyt. Toisaalta tuo Svinalängornakin on Suomessakin suosittu ja herättänyt varsinkin samannimisen elokuvan julkistamisen aikaan keskustelua, koska päähenkilöinä on ruotsinsuomalainen perhe.

Uppouduin myös kirjaston lehtiosastoon ja uusimman Hemslöjdin artikkeli ja etenkin sen kuvitus oli inspiroiva. Koska omat kuvani olivat jokseenkin huonoja, voi artikkelin kuvituksena olleita veistettyjä leluja ihailla esimerkiksi täällä. Pitäisiköhän sitä seuraavaksi opetella veistämään?

Hurra, våren är här!

Otsikko on lainaus pahvisesta pääsiäisnoitakoristeesta, jonka näimme viime keväänä Otaniemessä. Se roikkui koivusta värikkäänä ja yksinään uhmaten loskaista kevätkeliä ja oli Mikon mielestä osoitus (suomen-)ruotsalaisten optimistisesta elämänasenteesta.

Kevät on tullut kaupunkiin. Tällä hetkellä pihalla on neljä astetta lämmintä, mutta päivällä tuli auringonpaisteessa kävellessä talvitamineissa kuuma. Kävelimme kaunissa säässä Botaniska trägårdenille ihmettelemään lähialueen kauniita taloja ja orkideanäyttelyä.

Sain sentään otettua kuviakin, kunhan vain teippasin kamerani kokoon. Akkukotelon muovikannesta murtui eilen parin millin pala, eikä kansi pysy enää kiinni. Kamera ei tietenkään toimi, jos siitä on luukku auki ja eilen jäivätkin kuvaamatta tuulessa liehuvat Suomen liput, joita oli pitkin kaupunkia ruotsinsuomalaisten päivän kunniaksi. Harmi, näky oli niin kotoisa.

Mikko, joka ei pidä rivitaloista, voisi kuitenkin kuvitella asuvansa tällaisessa.
Kuvan talo on Carl Skottsbergs Gatanilla.

Ruotsalainen arkkitehtuuri eroaa jonkin verran suomalaisesta ja suurta huviamme on kävellä ihmettelemässä taloja. Puutaloja on täällä paljon ja ne ovat usein koristeellisempia kuin Suomessa. Toisaalta täällä näkyy myös 60-luvun arkkitehtuurin helmiä eli rumia betonimöhkäleitä (aika lähellä kotiamme sijaitsee yksi hirveimmistä ikinä näkemistäni ja se on kooltaan valtava, useamman korttelin valloittanut ankeus). Mineriittilevyiltä ja epämääräisiltä laajennuksiltakaan paikalliset talot eivät ole välttyneet. Monessa paikkaa jaksaa silti ilahduttaa ruotsalaisten suomalaisia rohkeampi värien käyttö, ylläolevassakin kaksikerroksisessa rivitalossa jokainen asunto oli erivärinen, mutta kokonaisuus silti kaunis.

Ihastuttava sisäänkäynti.

Botaniska trägården oli vielä melko ankea paikka, kun ainoastaan ruoho ja alppiruusut yms. talvellakin vihreinä pysyvät kasvit olivat vihreitä. Ensimmäiset kevätkukat kuitenkin kukkivat jo, mutta niiden näkeminen ei aiheuttanut samaa riemua kuin ensimmäisen leskenlehden havaitseminen, ennemminkin tunnelmat olivat "ööh, mut nythän on helmikuu".

Kevätkukkia.

Päätimme tutustua puistoon tarkemmin keväämmällä ja arvioimme sen myös loistavaksi paikaksi piknikille, jollaiselle on pakko päästä viimeistään vappuna. Puistossa on vielä ilmaiset wc:tkin, mikä tekee eväiden kanssa koko päivän oleilun hyvinkin mahdolliseksi.

Vielä viikko sitten ajattelin kasvihuonevierailun olevan juuri sellainen retki, jota ihminen tarvitsee koleaan talveen virkistämään itseään. Tänään tunnelmat eivät olleet aivan samanlaiset kuin viimelauantaisessa harmaassa vesisateessa ja loskassa, mutta kasvihuone oli silti mielenkiintoinen. Väittäisin kuitenkin Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden olevan vielä kiinnostavampia, vaikka siellä ei muistaakseni olekaan karppilammikkoa. Tosin ainahan se on jännää nähdä kahvi, kaakao ja muita vielä oudompia kasveja.

Lihansyöjäkasveja oli melkein huoneellinen, mutta niitä ei saanut ruokkia.
Ihmettelimme, käykö puutarhuri syöttämässä niille kärpäsiä vai miten ne elää.

Orkideanäyttely oli ilmeisen suosittu, sillä kasvihuoneessa tungeksi porukkaa melkein liikaakin. Kukat olivat hyväntuoksuisia ja kauniita, mutta siinä runsaudessa ne alkoivat kaikki muistuttaa toisiaan. Opin tosin sen, että vanilja on orkideakasvi ja että palon eli hedelmän kehittyminen vie kukinnasta yli puoli vuotta. Ei ihme, että se on kallis mauste.

 

Oikeastaan jo ensimmäisenä puutarhaan saapuessamme kävimme myymälässä, se kun sattui olemaan portin vieressä. Valikoimissa oli kaikkea kiinnostavaa kasvien siemenistä erilaisiin enemmän ja vähemmän tärkeisiin tilpehööreihin. Siemenpussivalikoima oli suuri, muttemme tunnistaneet ruotsin- tai latinankielisistä nimistä järkeviä lajikkeita Suomessa kokeiltavaksi. Eniten minua jäi myymälässä kuitenkin kutkuttamaan auringonkukkasateenvarjo, joka tosin oli melkomoisen kallis, mutta niin iloisen pirteä.

Puukortteja.

Puuhurahduksessani minun oli pakko saada nämä kortit. Jos ette itse tunnista, niin kuvissa ovat vasemmalta oikealle pyökki, pihlaja ja leppä. Viimeisimmän ajattelin lähettää jollekin sukulaiselle, jos raaskin. Tunnen suurta himoa kasata itselleni kokoelman ruotsalaisia sisustusasioita ja harkitsen vielä noutavani myymälästä jonkinmoisen kasvijulisteen tai korttipinon odottamaan tulevan Suomen kotimme seinälle päätymistä.

Grattis på födelsedagen!

Saatiin prinsessa. Kumma kyllä, en ole nähnyt tai kuullu paikallisten juurikaan intoilevan asiasta, liput kyllä liehuivat ja iltapäivälehden otsikoihin ei muita uutisia mahtunutkaan. Sen sijaan pikaisen Helsingin Sanomien verkkosivujen selaamisen perusteella suomalaiset ovat asiasta aivan sekaisin. Esimerkiksi Helsingin vanhimmasta (ehkä tunnetuimmasta) konditoriasta Ekbergiltä oli aamun ensimmäinen asiakas ostanut kaikki prinsessatortut, joita liikkeessä oli. Lisää voi ihmetellä tältä videolta. Ei siinä sinäänsä mitään, prinsessaleivosta minäkin himoitsin, kun sellaisia ei ole tullut syötyä täällä vielä yhtään.

Mun päiväni on kulunut yllä olevien pähkäilyjen kanssa. Päätin tehdä koivupuisen jakkaran ja koska mitään työskentelyrutiiniahan mulla ei ole, mietin ja mietin ja mietin ja sitten ehkä vähän kokeilen. Sahailin tänään pienellä käsisirkkelillä lankkua pätkiksi ja sähläsin höylän kanssa. Huomenna jatkuu, ainakaan vielä ei ole tullut tehtyä mitään suurempia mokia (paitsi pari mittavirhettä, joista toinen löytyy onneksi vain ylläolevasta kuvasta). Tuli myös todettua, että osaan jo muutaman puulajin ruotsiksi, kiitos lainaamani lastenkirjan. Englanniksi en sitten tietenkään osaa, arvatkaa kuinka vaikeaa oli käyttää englanninkielistä nikkarointikirjaa, ei meinaa se kieli kovin helposti kääntyä tämän kaiken svenskan keskellä.

Göteborgilainen betoniporsas tai siis -lintu meidän pihapiiristä. Hauska.
Mikä lintu toi muuten edes on ja mikäköhän se on ruotsiksi?

Mums (och trä)

Mums. Mumsa. Mussuttaa, herkutella. Lempisanojani. Ajattelin sen sopivan otsikoksi, koska tänään on fettisdag eli laskiaistiistai. Luulin syöväni iltapalaksi suuren semlan, mutta yllättäen joku muukin halusi syödä niitä tänään ja ne olivat loppu konditoriasta ja kaupasta iltapäivällä.

Postia ehkä myös sinulle - joku päivä.

Löysin edullisia ja kauniita kuvapostikortteja sisustuskaupasta ja olen päättänyt lähettää Suomeen päin vähintään kortin viikossa. Pinon päällimmäinen semla oli kuulemma perillä ajoissa eli maanantaina ja seuraavan kortin kirjoittaminen on huomisen suunnitelmissa.

Maanantaisähläystä kameran kanssa ratikassa.

Viikonloppu ja alkuviikko on kulunut vaatetuskurssia viimeistellessä ja huomenna nyherrän ja reflektoin vielä viimeiset jutut. Vaatteet ovat valmiit ja sain aikaiseksi pellavahameen kesäksi ja sifonkimekon kesäjuhliin, joita on luvassa ainakin kahdet. Vaatteista (tai musta niiden sisällä) ei valitettavasti ole julkaisukelpoista kuvaa.

Aamutunnelmia. Tämä on oranssi, mutta onko se minua varten?

Aamuni oli suoraan sanottuna pirun jännittävä. Aloitin uuden kurssin, joka kantaa nimeä Experimentella träkonstruktioner eli vapaasti käännettynä kokeilevat puurakennelmat. Minä, joka tein puusta viimeksi jonkun laatikon ala-asteen nelosluokalla. Höylät, sirkkelit, vannesahat ja muut koneet saivat sydämeni tykyttämään kunnolla ja ensiapuohjeistukset verenvuodon tyrehdyttämisestä toivat mieleeni ensimmäiseksi isäni puuttuvat sormet. Jokaisen "varokaa sormianne" -muistuksen jälkeen näytin varmaan kalpeammalta ja kalpeammalta.

Al, alm, ask, björk, ek, lind ja pari muuta.

Sanasto, se on täysin hukassa. Björk on koivu ja Alm sukunimi ja sanakirjasta lunttasin al = leppä, jos sen edes muistaisin. Niin ja saha on såg. Vähän siis muutakin opeteltavaa kuin vain koneita. Onneksi ryhmässämme on kaksi nikkarikoulun suorittanutta, on ainakin keltä kysyä apua. Jos siis osaan selittää millaista apua kaipaa. Toisaalta löytyy sitten vähän korkeamman tason puutyöratkaisuja vertailtavaksi omiin, huah.

Mun eka puutyökokeilu.

Alkuiltapäivästä sain saha- ja höyläohjeistuksen ja pääsin kokeilemaan. Taidan mä sittenkin pärjätä jotenkuten vannesahan, höylän ja sirkkelin kanssa. Pora nyt ei edes ollut kovin vaikea. Harmikseni testasin tänään vasta karkeasti arvioiden kolmannesta konemäärästä, joten opeteltavaa riittää. Suunnaton jännistysahdistus on kuitenkin muuttumassa pieneksi kutkutukseksi ja innoksi kokeilla. Varmasti saan oppia asioita kantapään kautta, mutta vähänkö tämä vaikuttaa silti jännältä.

Valitettavasti kaksi kirjastoa tarjosivat tänään vesiperän. Haluaisin lainata teoksen mallia "kaikki mahdollinen puutöistä tumpeloille", jottei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen. Sellaista ei vaan taida kovin helposti löytyä. Harmi, koska huomenna pitäisi miettiä aivot sauhuten, millaisen kalusteen haluan kurssillani väsätä. Pöytä, tuoli, kaappi? Miten ihmeessä se valmis työllä ja vaivalla tehty juttu raahataan Suomeen? Entä riittääkö, jos osaan puulajeista vaan ton lepän ja teen työni siitä, eiks se sopis mulle?

Alla hjärtans dag

Ruotsalaiset viettävät ystävänpäivää amerikkalaisemmin kuin suomalaiset ja ravintolat ja lehdet ovatkin viime päivinä mainostaneet kiivaasti kaikkea ällösöpöä ja yltiöromanttista. Suklaa ei kuulemma ole hyvä lahjat eivätkä kukat, viikonloppu Pariisissa on parempi...

Sain Mikolta pienen lahjan: suklaapalat ja rullamitan.

Päivä alkaa jo olla ohi, mutta koska pieneen ilahduttamiseen on aihetta muulloinkin, voin jakaa teille hyvän mielen vinkin:

Lettulounas!

Plättyni onnistuivat ennätyshyvin, mikä johtunee upouudesta Ikea-paistinpannustamme. Emme muuten ostaneet halvinta, koska viisi kuukautta surkealla paistinpannulla olisi noh, surkeaa. Lettuja paistaessa tuli jotenkin nostalginen olo ja muistelin hiihtolomia mökillä ja ulkoilun päälle syötyjä lettupinoja. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pienistä letuista (koska äiti paistoi sellaisia kun oli pienempi), mutta hyvin maistuivat nämä isommatkin.

Suolaiseksi täytteeksi laitoimme smetanaa, paprikaa, tomaattia, savukinkkua, juustoraastetta ja paistettua sipulia. Puolesta litrasta maitoa tuli sen verran taikinaa, että lettuja tuli paistettua kahdeksan, joten saimme syödä suolaisten täytteiden loputtua molemmat kaksi lettua hillon kera jälkiruuaksi.

 Lunta (ja räntää) keittiön ikkunasta kurkittuna.

Mikko juksasi. Kevät ei päättänyt saapua aivan vielä, vaikka viikonlopun keli paikallisten mukaan muistutti maaliskuuta. Hyvä niin, sillä ehtinen vielä ulkoiluttaa useampaan kertaan uutta alpakkamyssyäni, joka valmistui kuukauden tikuttelun jälkeen. Saatan myös (teoreettisesti) ehtiä neulomaan tänä talvena villapaitani, jonka ensimmäiset silmukat loin puikoille tänään.

Keväänodotteluvillapaidanalkua.

Ihan hillitöntä neuleinnostusta ei kannattaisi hankkia, sillä vaatetuskurssini loppuu ensi maanantaina. Se tarkoittanee loppuviikoksi ompelu- ja reflektointipaniikkia. Sitä odotellessa suunnittelimme viettävämme Mikon kanssa huomenna päivällisaikamme leppoisasti iltapäiväteen parissa eräässä keskustan kahvilassa.

Talvinen Vasagatan.

Hyvää ystävänpäivää!

Päiväkävelyllä

Suunnittelimme talvista päiväkävelyä, mutta ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, että tuntui huhtikuulta. Osa rinteistä oli sulia ja paikalliset istuivat kahviloiden terasseilla nauttimassa auringosta. Me tyydyimme kahvittelemaan sisällä. Kävelyretki oli mielenkiintoinen, mutta harmiksemme hauskannäköiset pikkuputiikit olivat sunnuntaina tietysti suljettuja, joten jouduimme uteliaina tiirailemaan sisälle ikkunoista.

Lunta riittää paikka paikoin mäenlaskuun, mistä lapset vaikuttivat olevan riemuissaan.

Kungsladugård viehätti vanhoine puutaloineen ja sievine porttikongeineen.

Ratikalla pääsee ripeästi keskustaan.

Pitkille kalsareille ei enää ole tarvetta, viikko sitten tilanne oli toinen.

Sieviä kerrostaloja, joissa on hyvin korkea kivijalka.

Vanha, mutta edelleen toiminnassa oleva makkarakiska.

Kotiin palasimme suuren hautausmaan poikki ja ihmettelimme matkalla erikoisempia hautakiviä.

Kevät on epistä

Ei ole yhtään kivaa — täällä tulee kevät, ennen kuin talvi ehti kunnolla alkaakaan. Pari viikkoa sitten satoi kerran lunta, ja siitä pitäen on ollut kivoja pakkassäitä. Eilenkin vielä ajateltiin lähteä tänään mukavalle talvikävelylle paikalliseen puutalokaupunginosaan, mutta talvikelit päättivät sitten loppua kesken: tänä aamuna herätessä oli pari astetta lämmintä ja todella märän näköinen keli. Eilen alkoi joku pikkulintu rähjäämään, mitä Merille ihmettelin, että "eikös ne yleensä vasta kevään tullen ala tuolla tavalla huutelemaan." Nyt tätä kirjoitellessa ikkunan takana toinenkin tintti perustelee reviiriään.

Lähipäivien sääennuste: tänään tiedossa lämmintä alkukevään keliä ja huomenna tosi liukasta.

Ei kevään tulossa sinänsä mitään kurjaa ole, mutta kun on tottunut kunkin vuodenajan kestävän sen noin kolme kuukautta. Nyt jäi sarkahousukausi hieman lyhyeksi, eivätkä paikalliset muutenkaan taida laskiaisena hirveästi pyllymäkeä laskea. Se kiva puoli tässä tietty on, että aurinko jo nousee ja laskee ihmisten aikoihin ja päivä pitenee viikossa vartin kummastakin päästä.

Ruotsalainen iloisen aurinkoinen sääkartta

Silloin, kun suunnittelimme ruokalistaa, oli vielä kohtalaisen viileää ulkona ja teki mieli jotain talvista evästä. Tänään tehdäänkin sitten stroganoffia — nam nam!

Kävin joitain aikoja sitten paikallisessa venäläiskaupassa, ja sieltä löytyi kivasti itävaikutteisia ruoka-aineita mitä olinkin jo ehtinyt kaivata: hapankaalia, smetanaa, hapankurkkuja ja kaljaa. Kaupassa myytävä ruisleipä ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä etsin. Osa tuotteista ei ollut ehkä ihan niin hyviä, kuin olisin odottanut, mutta silti kiva juttu, että noitakin saa täältä lännestä. Sittemmin ollaan löydetty smetanaa myös isojen ruokakauppojen maitotiskeistä.

Tänään tosiaan sitten mennään päiväkävelylle ja käydään kahvilassa syömässä laskiaispullat.

Hurahduksia

Piti kirjoittaa sellainen katselkaa kateellisena kaunista kotiamme -postaus, mutta sitten haahuilinkin parhaan siivous- ja kuvausajan kaupungilla tuhlaamassa kruunujani. Opetusta on vain kolmena päivänä viikossa, joten mulle jää tiistai ja torstai pyykinpesuun ja kaupungilla haahuiluun. Vähemmillä vapailla kyllä väsyttäisi.

Söt. (ja maalaisromanttinen vahakangasliina)

Ruotsalaista värjättyä, maustettua ja hiilihapotettua sokerivettä limonaatia pienissä lasipulloissa. Raahasin kotiin useamman, kun nämä näytti niin kivoilta ja maksoi 4 kruunua pullo (mikä on vähän verrattuna Laitilan limonaadeihin, jotka maksaa lasipulloissa ainakin 2,5 e). Tosin mähän en oikeastaan juo edes koskaan limpparia.

Punchen kommer...

Ostin Suomessa valmistettua ruotsalaista aikuisten juomaakin - tosin leivontaan ja vain yhden pienen pullon. Ensimmäinen Systembolaget-vierailu on siis suoritettu, vastahan täällä on oltukin neljättä viikkoa. Ajattelin ilahduttaa opiskelukavereitani huomenna suomalaisilla leivonnaisilla.

Lankaa, vaivaiset 700 grammaa ja 1225 metriä.

Villapaitalangat löytyi ja lankakaupantäti oli todella avulias ja mukava, oli käynyt Helsingissäkin. Suosittelen Garnfabrikenia osoitteessa Linnégatan 3!

Nappeja, en edes tiedä monta.

Minut tuntevat tietävät etten ole mikään harakka, joka hamstraa koruja, mutta on minullakin heikkouteni. Menin kirpparille etsimään piirakkavuokaa, mutta valtava nappilaatikko sai hullunkiillon silmiini. Valikoin 20 kruunun nappipussiini lasinappeja, vihreitä nappeja, punaisia nappeja, simpukkanappeja ja kivoja nappeja. Enemmänkin olisi mahtunut (pussi oli tosi iso), mutta hillitsin itseni ja etsin vain kiinnostavia yksilöitä. En tiedä mitä näistä tulee, ne ovat melkein kaikki eriparisia. Muistin muuten ostaa sen piirakkavuuankin, ihme.

Haluun Messerschimittin!

Jossain Hagan paikkeilla bongasin ompelukonekorjaamon ikkunasta tämän ompelukoneen, josta tuli ensimmäisenä mieleen Fingerpori. Ikkunassa oli muitakin vanhoja ja hauskan näköisiä koneita. Taidan kuitenkin tyytyä yliopiston ompelukonetarjontaan ja ottaa Mikon viikonloppuna yliopistolle mukaan turvamieheksi.

Halvat huvit

Postilaatikoomme tipahtelee tottumamme korkean journalistisen laadun omaavan päivälehden sijaan harvakseltaan lähinnä mainoksia, mutta jostainhan sitä täytyy muun kevyemmän lukemisen puutteessa viihdykkeensä keksiä. Eilisiltana epäuskoisia hihityskohtauksia tarjosi Alberts pizzeria. Kuvat saa näkymään suurempina klikkaamalla.

Miten ois kebab nro 2 HAWAII, sisältäen muun muassa ananasta ja bearnaisekastiketta?

Oletko aina halunnut maistaa kasvispizzaa banaanilla, ananaksella, sipulilla, maapähkinöillä ja currykastikkeella? Valitse nro 33. FRUTTI! Minä en valitse.

Todellisen fuusiokeittiön talon erikoinen näyttää olevan pizza numero 41, joka sisältää härkää, jauhelihaa, herkkusieniä, sipulia ja bearnaisekastiketta. Pizzaansa voi toki tilata tacomaustetta tai bearnaisen sijaan currykastiketta tai valkosipulikastiketta. Viikinkipizzaan (53.) saa näköjään salaatinkin sisään leivottuna.

Jos joku on sattunut syömään pizzaa bearnaisekastikkeella, jakakaa toki kokemuksenne (muutin kommenttiasetukset niin, että kaikki voivat jättää terkkuja). Me ei aiota kokeilla, olemme sen verran ennakkoluuloisia.

Kulttuurieroja ei muuten löydy tästä pizzamainosasiasta lopulta niin paljoa, sillä postilaatikon "ei mainoksia" ei koske täälläkään pizzamainoksia. Koska pidemmän päälle näistä ei taida niin kovin paljon viihdykettä irrota, harkitsemme Göteborgs Postenin tilaamista.

Postauksen ei-ruoka: hankin tarvikkeita ompelukurssille ja kangaskaupassa lapsetti. Näette mut ehkä jatkossa etanapaidassa - tai sitten ette jos en kehtaakaan ommella tosta mitään.

Villaa ylle

Rysskalt, sanovat paikalliset ja uutisoivat ennätyspakkasista. -12 C kertoo lämpömittari, mutta opiskelukaverini väitti eilen aamulla olleen -15 C. Käsittääkseni täällä on kuitenkin lämmintä Suomeen verrattuna.

Yliopistolla on kuitenkin sen verran viileää, että kaipaisin neulemekkoani sekä muutamaa uutta villapaitaa. Vaan kun ruotsalaiset vaateketjut tuntuvat tarjoavan lähinnä muovia päälle puettavaksi, alan kallistua lankakauppaostostelun puoleen. Ilmeisesti pääni on paleltunut myös sen verran, että harkitsen rahojeni hassaamista paksuun luomualpakkaan (mutku se on vaan niin kaunista ja pehmeää ja maksaakin vain 900 kruunua kilo). Ilmeisesti kaipaan elämääni jotain luksusta, sillä olen myös käynyt useampaan otteeseen hiplailemassa paikallisen kangaskaupan silkkivalikoimaa juhlamekkoa suunnitellen. Viimeisin laskelmani päätyi siihen, että suunnittelemani mekon tarvikkeet kustantaisivat 1500 kruunua. Se on vähän likaa, vaikka äiti kehottikin menettämään rahat hermojen sijaan.

Kotonamme olkaa olla kaikki järjestyksessä, keittiövälineitä tarpeellinen määrä ja laukut purettuna. Sisälämpötilakin on kohonnut varsin kohtuulliseen 20 asteeseen, kun se ensimmäisellä kerralla täällä käydessämme oli jossain 15 asteen hujakoilla. Minun makuuni täällä on ehkä hieman viileää, mutta se johtunee villavaatteiden puutteesta.

Leivoin rahkapiirakan lisäksi myös pullaa, joka ei ollut kauneudella pilattu.

Viime torstaina oli vaihtareiden International Dinner, jonka buffetiin leivoin lopulta rahkapiirakkaa. Sikäli hyvä valinta, että kukaan muu ei tuonut samaa, vaan Suomi-osasto koostui ruispaloista, makaronilaatikosta, Fazerin sinisestä sekä tietysti karjalanpiirakoista munavoilla. Lähes kaikki saksalaiset toivat paikalle perunasalaattia, mutta puolentusinan erilaisen perunasalaatin lisäksi tarjolla oli erikoisempaakin syötävää, mm. filotaikinapasteijoita ja brasilialaisia makeisia. Yritin maistaa kaikkea vähän, mutten aivan onnistunut siinä. Ruokaseurakseni sain saksalaisen ja brasilialaisen, mikä oli virkistävää, sillä useimmissa vaihtaritapahtumissa tunnun hakeutuvan suomalaiseen porukkaan. Muihin ulkkareihin ei tule niin tutustuttua, sillä kaikki opiskelukaverini ovat ruotsalaisia eikä meilläpäin asu vaihtareita.

Meidän kotitalo täällä lähiössä.

Opiskelu sujuu oikein hyvin, ymmärrän suurimman osan kaikesta ja uskallan avata suunikin. Opiskelukaverini ovat tosi ystävällisiä ja jaksavat yleensä selittää asiat minulle vähän yksinkertaisemmin, jos en muuten tajua. Toki opiskelua helpottaa paljon se, että aihealue on tuttu ja olen kaavoittanut vaatteita jonkin verran vapaa-ajallakin. Tykkään myös paljon siitä, että aamut alkavat vasta yhdeksältä, jolloin olen aamukahdeksaan verrattuna jokseenkin hereillä. Selviän aamupäivistä hyvin, koska kahvitauko on jo kymmenen aikoja eikä tunnin lounastaukoakaan tarvitse odottaa kuin kahteentoista. Lisäksi on mukavan leppoisaa, että kaikki kurssini opiskelijat sekä opettajani tunkevat kahvihuoneessa samaan pöytään keskustelemaan taukojen ajaksi. Helsingissä vastaavaa ei tapahdu juuri koskaan, sillä opiskelijat ja opettajat pysyttelevät visusti omissa taukotiloissaan.

Meillä on pihagrilli, mut täällä etelässäkään ei ole vielä grillauskelejä.

Ai niin, voisin tietty kertoa mitä tuolle parhaillaan texmex-papupataa kokkaavalle Mikolle kuuluu:
"Kiitos hyvää!" Eli ei mitään erityistä, aika kuluu opiskellen ja illaksi se tulee kotiin laittamaan ruokaa ja syömään.