Hävitin lauantaitohinassa puhelimeni. Epäilin sen jääneen kotiin, mutta sitä ei löytynyt vaikka pengoin sängynaluset ja muut. Se oli suljettu yrittäessäni soittaa siihen, joten epäilin jonkun epärehellisen ihmisen soitelleen akun tyhjäksi. Onneksi puhelimen mukana hävisi vain prepaid-liittymä, joten taloudellinen vahinko ei ollut kovin suuri. Olin lisäksi suunnitellut ostavani uuden puhelimen jossain vaiheessa, joten nelisen vuotta sitten neljäkymppiä maksaneen luurin menetys ei niiltäkään osin ollut kummoinen.
Kyselin varmuuden vuoksi puhelimeni perään kirjastossa ja lankakaupassa (kyllä, ostin taas lankaa, mutta se oli alennuksessa ja melkein ilmaista), joissa olin lauantaina vieraillut. Ei ollut näkynyt. Noh, tietotekniikan suojelusenkelit eivät vaan olleet viime viikolla luonamme, sillä alkuviikosta Mikon tietokone päätti lakata käynnistymästä.
Tiistai-aamuna yllätys oli melkoinen, kun puin päälleni lauantaiaamuna pesussa käyneen trenssini. Sen taskuissa, jotka Mikko oli VARMASTI ennen pesua tarkastanut, oli kauppalista sekä puhelimeni. Olin ilmeisesti sujauttanut kännykkäni lauantaiaamuna naulakossa väärän takin taskuun. Molemmat sim-korttini ovat siis tallella, mutta yhtään käyttökelpoista puhelinta minulla ei kyllä ole. Joutunen siirtymään siis Suomeen paluun jälkeen älypuhelinaikakaudelle. Lisäksi koko sattuma oli niin pöhkö, etten jaksa olla edes vihainen. Voisin toki itsekin ehkä hyödyntää tätä hyväksi havaittua uuden tavaran hankkimiseen pakottavaa keinoa, Mikko kun tarvitsisi pikkuhiljaa uudet silmälasit…
 |
| Herkkuja Flickorna Karnoldsilla. |
Tiistain vietimme kaupungilla hömpötellen: kävimme katsomassa kädentaitajista (mm. kaakelinvalmistaja ja tapettimestari olivat päässeet filmille) kuvattuja videoita vuodelta 1923 Göteborgin kaupunginmuseossa, söimme lounasta ja joimme pari pannua teetä Brogyllenin konditoriassa sekä nautimme kahvia kera käsintehtyjen konvehtien. Poikkesimme myös ostamassa tuliaisviinoja, mikä ei ole aiemmin kuulunut kummankaan meistä tapoihin. Systembolagetista koriin tarttui pullo mjödiä eli hunajaviiniä muuttoevääksi, luomuakvaviittia koti-Suomeen maisteltavaksi sekä mautonta luomuviinaa teekkariystävälle, jonka nurkkiin Mikko majoittuu kesäkuun lopuksi. Merihenkinen, kliseisin kuva-aihein kuvitettu muovipullo maustamatonta (=mautonta) viinaa sopinee veneilevän ystävämme huumoriintajuun loistavasti. Puhelinepisodin lisäksi mauton viina meinasi tikahduttaa minut nauruun aina sitä ajatellessani, hyvä ettei jääneet viinat kauppaan hihityskohtausteni takia.
 |
| Maustettua ja mautonta luomuviinaa. |
Sattuma muuten tämäkin, maanantain iltakävelyllä törmäsimme kaktuksista rakennettuun nojatuoliin sekä satumetsään:
 |
| Kaktuksia vähän erikoisemmassa asetelmassa Botaniskalla. |
 |
| Metsää Lilla Änggårdenin kulmilla. |
 |
| Pyökki. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti