Rumiluksia?

Rakas sisareni muutti keväällä itähelsinkiläisestä lähiösta pohjoishelsinkiläiseen lähiöön. Tökerönä ihmisenä huomautin mahdollisesti muutamankin kerran epäkohteliaasti talon arkkitehtuurista...

Naapurikorttelin viehättävää ulkosivu.

Olemme Mikon kanssa iloinneet Göteborgin asuntomme viihtyisyydestä ja ulkomuodosta, joka ei satu silmään ja jota ympäröivä vihreys tasoittaa. Naapurikorttelin talot kun ovat toista maata ja useamman kerran olemme huokaisseet helpoituksesta, kun emme joutuneet asumaan 60-lukukuntoiseen laitosmaisen näköiseen lähes 800 asunnon asumisratkaisuun.

Ilomme osoittautui lyhyaikaiseksi, sillä tulevan espoolaisen lähiökotimme ulkomuoto ei jää kovin kauas göteborgilaisesta lähiöarkkitehtuurista, vaikka rakennusvuosi onkin 18 vuotta myöhäisempi. Tämänkin esteettisen virheen olisi voinut välttää ottamalla oppia ruotsalaisista, pientalorakentamisesta en viitsi edes sanoa mitään...

Keltainen piristää ankeutta?

Olemme pohdinnoissamme päätyneet siihen, ettei rumassa talossa asuminen ole niin kamalaa, jos ikkunasta avautuvat näkymät ja silmään sattuvat rakennukset ovat miellyttäviä. Valitettavasti Google maps -vakoilumme paljasti tulevan kotimme ikkunanäkymän sisältävän pääasiassa vastaavannäköisen naapuritalon, jonka tehostevärinä oli kuitenkin vihreää. Auts.


Palautimme Göteborgin kotimme avaimet kolmisen tuntia sitten ja noin puolen tunnin päästä jää Ruotsin mukavin kaupunki taaksemme. Hej då Göteborg!

Sattumia ja mauottomuuksia

Hävitin lauantaitohinassa puhelimeni. Epäilin sen jääneen kotiin, mutta sitä ei löytynyt vaikka pengoin sängynaluset ja muut. Se oli suljettu yrittäessäni soittaa siihen, joten epäilin jonkun epärehellisen ihmisen soitelleen akun tyhjäksi. Onneksi puhelimen mukana hävisi vain prepaid-liittymä, joten taloudellinen vahinko ei ollut kovin suuri. Olin lisäksi suunnitellut ostavani uuden puhelimen jossain vaiheessa, joten nelisen vuotta sitten neljäkymppiä maksaneen luurin menetys ei niiltäkään osin ollut kummoinen.

Kyselin varmuuden vuoksi puhelimeni perään kirjastossa ja lankakaupassa (kyllä, ostin taas lankaa, mutta se oli alennuksessa ja melkein ilmaista), joissa olin lauantaina vieraillut. Ei ollut näkynyt. Noh, tietotekniikan suojelusenkelit eivät vaan olleet viime viikolla luonamme, sillä alkuviikosta Mikon tietokone päätti lakata käynnistymästä.

Tiistai-aamuna yllätys oli melkoinen, kun puin päälleni lauantaiaamuna pesussa käyneen trenssini. Sen taskuissa, jotka Mikko oli VARMASTI ennen pesua tarkastanut, oli kauppalista sekä puhelimeni. Olin ilmeisesti sujauttanut kännykkäni lauantaiaamuna naulakossa väärän takin taskuun. Molemmat sim-korttini ovat siis tallella, mutta yhtään käyttökelpoista puhelinta minulla ei kyllä ole. Joutunen siirtymään siis Suomeen paluun jälkeen älypuhelinaikakaudelle. Lisäksi koko sattuma oli niin pöhkö, etten jaksa olla edes vihainen. Voisin toki itsekin ehkä hyödyntää tätä hyväksi havaittua uuden tavaran hankkimiseen pakottavaa keinoa, Mikko kun tarvitsisi pikkuhiljaa uudet silmälasit…

Herkkuja Flickorna Karnoldsilla.

Tiistain vietimme kaupungilla hömpötellen: kävimme katsomassa kädentaitajista (mm. kaakelinvalmistaja ja tapettimestari olivat päässeet filmille) kuvattuja videoita vuodelta 1923 Göteborgin kaupunginmuseossa, söimme lounasta ja joimme pari pannua teetä Brogyllenin konditoriassa sekä nautimme kahvia kera käsintehtyjen konvehtien. Poikkesimme myös ostamassa tuliaisviinoja, mikä ei ole aiemmin kuulunut kummankaan meistä tapoihin. Systembolagetista koriin tarttui pullo mjödiä eli hunajaviiniä muuttoevääksi, luomuakvaviittia koti-Suomeen maisteltavaksi sekä mautonta luomuviinaa teekkariystävälle, jonka nurkkiin Mikko majoittuu kesäkuun lopuksi. Merihenkinen, kliseisin kuva-aihein kuvitettu muovipullo maustamatonta (=mautonta) viinaa sopinee veneilevän ystävämme huumoriintajuun loistavasti. Puhelinepisodin lisäksi mauton viina meinasi tikahduttaa minut nauruun aina sitä ajatellessani, hyvä ettei jääneet viinat kauppaan hihityskohtausteni takia.

Maustettua ja mautonta luomuviinaa.

Sattuma muuten tämäkin, maanantain iltakävelyllä törmäsimme kaktuksista rakennettuun nojatuoliin sekä satumetsään:



Kaktuksia vähän erikoisemmassa asetelmassa Botaniskalla.



Metsää Lilla Änggårdenin kulmilla.

Pyökki.

Kesä

Juuri nyt ei oikein tapahdu mitään. Kotona ei ole lukemattomia lehtiä, ei kirjoja, ei nettiä, ei oikeastaan keskeneräisiä käsityöprojektejakaan. Muuttoon on vajaa viikko, joten ruuanlaittokin on lähinnä kaappien tyhjentämistä. Mikko neuloo lapasiaan, minä yritän sukkaa. Tylsyyttä, vähän vielä loppukirin jälkeistä väsymystäkin. Se on hämmentävää viime viikkojen vilinän jälkeen.

23. toukokuuta pääsin "leirikouluilemaan" opettajan kesäpaikalle meren rantaan Göteborgista pohjoiseen. Korinpunonnalla, tuoreen puun veistolla, saunomisella ja hyvällä ruualla täytetyt kaksi päivää olivat ihastuttavan aurikoisia. Ruotsalainen rantasauna oli varsin kelpo ja Skattegat maistui uidessa huomattavan suolaiselta.

23.5. Pieniä punontaharjoituksia pajusta.

23.5. Rantamaisemia grillipaikaltamme.

25. toukokuuta kannoimme laukkumme Landvetterille ja matkustimme melkein kymmenen tuntia Suomeen. Kolmen päivän visiittimme sisälsi mukavat hääjuhlat, siskoni 18-vuotissyntymäpäivät ja vierailevia sukulaisia, koiravauvan ihmettelyä ja jännittävän työhaastattelun, jonka migreeni meinasi pilata.

27.5. Edi, melkein 9 viikkoa

28.5. Helsingin rautatieasema oli design ja viheriöi.

Portfoliopaniikkini keskellä opetin koulukavereilleni kankaisten klipsikukkaroiden tekoa, ompelin viimeisiä asioita kasaan ja karkasin viikonlopuksi Osloon. Yli viisi tuntia suuntaansa kestänyt junamatka kului rattoisasti reflektoiden. Lauantainen Oslo oli aurinkoinen ja kiersimme kaupunkia pyörillä. Sateinen sunnuntai kasteli varpaat, mutta Vigelandsparkenin viehätystä se ei latistanut.

2.6. Tuoreita katkarapuja, jotka ostimme suoraan kalastajaveneestä.

2.6. Norska Folkemuseet eli paikallinen Seurasaari oli näkemisen arvoinen paikka
ja vietimmekin melkein koko lauantain vanhoja rakennuksia ihastellen.

2.6. Kaupunkipyöräilyä kuninkaallisilla viljelysmailla.
Näimme toki myös kuninkaallisia lehmiä.

Ennen ja jälkeen Oslon reissun on myös tehty paljon suunnitelmia ja miettitty perikunnan nurkista kaivettavia huonekaluja. Seuraava "pyttesmå" kotikolomme, 44 neliötä, sijaitsee Olarissa ja on hiukan haastava kalustettava pienine huoneineen ja vähäisine säilytystiloineen.

Mikko: "Mä otan susta kuvan, tää sun pitää sit julkaista blogissa, Meri tohisee ja suunnittelee."

6. kesäkuuta palautin vihdoin kaikki kymmenet väkerrykseni arvosteltavaksi. Arvostelutilaisuus alkoi opettajan tarjoamalla kuohuviinillä ja tilaisuuden jälkeen luin sähköpostistani saaneeni töitä käsityön tuntiopettajana ensi vuodelle. Päänsärkyinen ja väsynyt päivä ei siis ollut täysin surkea!

Käsin kudottuja keittiöpyyhkeitä mun punaiseen keittiöön.

Vähän nahkatöitä.

Yksi niistä neljästä laukusta, jotka viime viikkoina on syntynyt.

Viime keskiviikkona en juhlinut kansallispäivää, vaan nyhersin kasaan viimeiset koulutehtäväni. Torstain sain viettää opiskelukaverini luona Boråsissa ja Ulricehamnissa eli maalla. Kävimme tekstiilimuseossa, nauroimme ja söimme hyvin sekä nautimme kesästä. Ystäväni halusi tarjota minulle jotakin hyvin ruotsalaista lounaaksi ja oli jokseenkin pettynyt, kun uudet perunat sillillä eivät olleet minulle niin uusi tuttavuus.

Juuri nyt en oikein tiedä mitä ajatella. En erityisesti kaipaa Suomeen, sillä olen viihtynyt täällä oikein hyvin. Helsingin yliopiston lukujärjestysten selailu aiheuttaa päänsärkyä ja jäisin paljon mieluummin tänne oppimaan metallitöitä ja muuta kiinnostavaa. Saamani työpaikka on kuitenkin tolkuttoman hieno tilaisuus ja olen innoissani siitä. On todella hauska päästä tekemään työkseen juuri sitä, miksi haluaisi tulla.

Vaikka seuraavaan neljään päivään kuuluu paljon siivoamista ja tavaroiden kantamista kierrätykseen (sekä valitettavasti pois heittämistä), toivon kauniita kelejä ja muutamaa ihanaa hetkeä nauttia Göteborgista. Eilinen rankkasade pilasi kauan odotetun piknikin, mutta luulen, että luvassa on vielä muutama hauska hetki. I alla fall tror jag, att jag ska sakna Göteborg och svenska språk, alla mina härliga vänner här, lång vacker vår och allt som jag har lärt mig här. (Jag har också märkt, att jag även tänker på svenska nuförtiden, vilket är lite konstigt.)