Siilejä ja kesän merkkejä

Voiko päivä alkaa huonosti, kun aamulla keittiöön mennessään sieltä löytää nämä:

Suklaiset siilileivokset.

Mikko heräsi aamulla ennen minua, kuten tavallista, ja oli jo puoli kahdeksan aikaan ehtinyt kipaista puolentoista kilometrin päähän kuuden aikoja aukeavaan leipomoon ostoksille. Sain siilin, sillä sammakonmuotoiset prinsessaleivokset eivät olleet tänään valikoimassa. Tuoreet aamiaissämpylät olivat myös maistuvia.

Meillä on myös tällainen siili, kiitos nahka-askarteluinspiraationi:

Yksi avaimenperäaskartelujeni tuloksista, aika hauska, mutta työläs malli.

Göteborg on ollut viime päivinä kesäisen lämmin, eilen myös ukkonen jyrisi hieman. Ihmiset kulkevat kadulla kesämekoissa, sandaaleissa ja shortseissa. Toivon hyvää säätä myös loppuviikolle, sillä huomenna suuntaan saaristoon punomaan koreja ja veistelemään ja lauantaina pääsemme juhlimaan tuoretta hääparia.

Ensimmäiset uudet perunat ehtivät jo melkein parempiin suihin ennen kuvaamista.

Kesä näkyy myös ruokapöydässä, sillä eilen söimme ensimmäiset kotimaiset uudet perunat (ruotsalaiset, mut siis mun kotihan on nyt täällä), varhaiskaalista tehtyä pataa sekä raparperikiisseliä. Huomenna pääsen grillaamaan, joten suuntaankin nyt kauppaan ostamaan munakoisoa, kesäkurpitsaa ja muutamaa muuta grilliherkkua.

Danmark

Piipahdimme eilen kahdeksan tunnin ajan lätäkön toisella puolella, Frederikshavnissa (ei Frederikshamnissa, se on Hamina på svenska). Fiilis oli aluksi hieman sama kuin Helsingistä Tallinnaan matkatessa: kirjoitettua kieltä pystyy melkein ymmärtämään, mutta kirjainyhdistelmät tuntuvat älyvapailta. Jonkun verran ihmisiä tuntui olevan myös viinanhakureissulla, vaikka laivalla tunnelma olikin totuttua selvempi. Naureskelimmekin, että Tanska taitaa olla ruotsalaisten Viro.

Matkaevääksi ostimme laivalta aikuisten suolalakritsia
(pussi sanoo: voksenlakrids - icke  børnelakrids)

Laivamatka kesti suuntaansa kolmisen tuntia ja varsinkin aamulla laivalla oli paljon lapsiperheitä, suuntana luultavasti paikallinen karibialaishenkinen kylpylä. Tallinnan ja Tukholman risteilyiltä tutut rellestysporukat olivat harvassa ja myös paluumatka illasta oli hyvinkin rauhallinen.

Matkatekemistä seitsemäksi tunniksi:
Meri neuloi ja Mikko neuloi neulakintaalla.

Koska aiomme tulevina viikkoina istua laivan lisäksi mm. yli kymmenen tuntia junassa ja erinäisiä tunteja lentokentillä, päätti Mikko opetella neulakinnastekniikan. Lapaset ovat jo hyvässä alussa ja itse koivusta veistelty neulakin osoittautui ihan toimivaksi.

Lättänä ja vähän tylsä pieni kivikaupunki,
jossa oli tanskalaiseen tyyliin hyvät pyörätiet.

Vaikka olin netistä lukenut Frederikshavnin olevan tylsä paikka, sen tylsyys pääsi silti yllättämään. Koko kaupunki oli rakennettu maksimissaan kolmikerroksisista kivitaloista, joista osa näytti melko kuluneiltä. Pihoja tai puutarhoja taloilla ei ollut nimeksikään. Kaupungin ainoa vilkkaampi katu oli perjantaina kuuden jälkeen melkein autio, päivällä siellä sentään kuljeskeli vähän useampia ihmisiä.
Luultavasti Frederikshavn sopii parhaiten ohikulkupaikaksi matkalla Skagenin (Tanskan pohjoiskärki) leirintäalueille ja rannoille, miksei pyöräretken alku- ja loppupisteeksikin.

Kiipesin puistossa jättiläispyökkiin.

Päädyimme kävelemään kaupungista etelään, jossa sijaitsi suurempi puistoalue. Se oli vihreä ja pyökit olivat valtavia. Kukkaloisto ja puutarhasuunnittelu hävisivät kuitenkin göteborgilaisille puistoille ja sorsia (ja lokkeja) syöttävät pikkulapset ja aikuiset saivat veren kiehumaan evästaukomme aikana. Puiston keskellä sijaitsi paikallismuseo, joka tosin vaikutti varsin autiolta.

Merenrantaa.

Kävelimme puistosta kaupunkiin päin merenrannan kautta, mikä olikin virkistävää kivitalorivien ja puiston jälkeen. Lähimmät talot tosin olivat vain noin kymmenen metrin päässä rannasta ja ihmettelimmekin, kuinka usein asukkaat saavat aallot takapihalleen.

Sekosin rannan simpukkavuorista ja saatoin kerätä aika paljon pieniä
sieviä kuoria askarteluun. Koruja tulossa kenties?

Ainoaksi Tanskatuliaisekseni jäivät kasa simpukoita, jotka saivat reppuni haisemaan märille sukille. Pesin kotilot tosin tänään, jottei hajusta tarvitse kärsiä pidempään.

Tuulimyllyjä.

Frederikshavnin ravintolavalikoima ei ollut päätähuimaava. Päivällispaikaksi valitsimme kohtuullisen "mummon kahvilan", joka tarjosi minulle kaipaamaani smørrebrødiä (koska halusin syödä jotain tanskalaista). Päiväinen kahvittelumme ei taas sujunut, koska olen unohtanut englantini ja ilmeisesti konditorian tanskalaistyttönen ei tajunnut ruotsiani. Onnistuimme siis ostamaan sokeritahnalla ja mansikoilla kuorrutetut karvasmantelilta maistuneet leivonnaiset kahvihetken sijaan mukaan ja puistonpenkillä niitä mutustellessamme tajusimme molemmat, ettei karvasmanteli tule koskaan päätymään suosikkimakuihimme.

Vaikka ilma olikin aurinkoinen ja simpukat kivoja, en lähtisi tuonne toiste. Matkaseurassa ei ollut valittamista, mikä onkin hyvä, sillä seuraava yhteinen ulkomaanmatka (Suomeen!) on alle viikon päästä.

Elämääni kuvina

Piti oikein miettiä, mistä olen viimeksi kirjoittanut ja selata koneelta kuviakin, jotta muistin mitä kaikkea olen viime aikoina puuhaillut. Koska minulla ei ole juuri nyt aikaa kirjoittaa tuhansia sanoja, saatte kuvia.

28.4. Museoratikka-ajelua turistisiskojen kanssa.

29.4. Piknikmaisemia saaristossa.

Sini, joka yllytti lapsukaiset pomppimaan vedessä.

Saaristolaislampaita, jotka sopisivat söpöilemään lambi-mainokseen.

30.4. Herra osti huopahatun.

1.5. Vappupiknikhulluttelua Botaniskalla, kiviaskelmat
lammessa kukkivan kirsikkapuun alla olivat kuin muumeista.

4.5. Synttäripäivän kotiintulotervehdys pihatiellä.

13.4. Kaupunkipossu Sandarnassa.

Neuloin kevättakin puuvillalangasta, tämä on ihan lemppari.

Äitienpäivän kukkaloistoa kotipihalta.

14.5. Saatettiin herkutellakin joku päivä pienillä hampurilaisilla.

16.4. Ihanasti viheriöivän vanhan hautausmaan portti
pysäytti keskiviikkoaamun kiireessä.

Mikko pääsee pian kesälomalle, mä puurran vielä kaksi ja puoli viikkoa kouluhommien parissa, joita kyllä riittää. Huomenna alkaa myös Pohjalan kiertelymme, kun risteilemme Tanskan puolelle. Sitä seuraavat sitten Suomi seuraavalla viikolla ja Norja kesäkuun alussa.

Kämpistä ja kodeista

Vaikka haluaisinkin kirjoittaa ihanan aurinkoisesta vapusta, taidan pysytellä vielä hetken urputuslinjalla (ja kaivaa ne vappukuvat koneelta sen jälkeen). Tämä vaan sattuu olemaan asia, joka pyörii päässäni päällimmäisenä kai neljättä viikkoa.

Tuntuu lopulta olevan varsin suuri sattuma, että saimme asunnon Göteborgista. Aloimme hakemaan asuntoa vasta marraskuun lopulla, kun Mikon opiskelupaikka oli varmistunut. Siinä vaiheessa selvisi, että suurin osa asuntovälityspalveluista jakaa asunnot sen perusteella, kuinka kauan hakija on ollut rekisteröityneenä järjestelmään. Pääkaupunkiseutulaisena HOASin ja AYY:n asuntohakuun tottuneena tuntui epäreilulta, ettei hakupisteitä saa asunnottomuudesta tai vaihto-opiskelusta (Erasmus-opiskelijat saavat, NordPlus-opiskelijat eivät ja sellaisia me olimme). Lisäksi jokaista asuntoa piti hakea erikseen. Käytimmekin muutamia iltoja hakien suurin piirtein kaikkia mahdollisia asuntoja, jotka mistään löysimme. Joulukuun alussa vaan alkoi olla haettavana jo maaliskuun alussa vapautuvia kämppiä ja se oli meille ehdottomasti liian myöhään. Onnekkaan vahingon ja ystävällisen palvelun takia saimme helmikuun alusta asunnon opiskelija-asuntojärjestön kautta. 38 neliötä kalustettua yksiötä viiden kilometrin päässä yliopistolta kelpasi meille oikein hyvin, varsinkin kuin vuokrakin oli kohtuullinen. Ainoaksi harmiksi jäi asunnon vapautuminen vasta helmikuussa.

Asuntoa hakiessa opin muutaman asian. Asumista kannattaa ajatella ajoissa, melkein ensimmäisenä. Asuminen tuntuu olevan Göteborgissa edullisempaa kuin Helsingissä, tutkailimme jopa 80 neliön keittiöllisiä kolmioita, jotka mahtuivat budjettiimme ja joissa olisimme helposti voineet pyörittää hostellia kavereille ja sukulaisille. Naureskelimme myös ajatukselle siitä, että meillä olisi kolme huonetta, joita emme ehtisi tai raaskisi koskaan kalustaa.

Saatuamme asunnon perehdyin vielä vähän tarkemmin asuntovalikoimaan ja hämmästyin. Toki kotoinen HOASimme on kohtuuhintainen ja luotettava vuokranantaja, mutta tällaisia asuntoja se ei tarjoa:

Miten olisi yksiö 1930-luvun vesitornissa, remontoitu muutama vuosi sitten?

Tai puolipyöreä yksiö vuodelta 1925 olevassa vesitornissa?

Kelpaako asunto keskustassa 1800-luvulla rakennetussa kivitalossa?

Sopisiko puutaloidylli?

Lisäksi Göteborgissa tuntui olevan tarjolla melko paljon kalustettuja asuntoja, omammekin on oikea Ikea-koti. Idyllin vastapainona on toki se, että toisiin kohteisiin on jopa 60 kuukauden jonot - viidessä vuodessa keskiverto opiskelija on jo melkein valmistunut!

Vuokra-asuminen on Ruotsissa omistusasumista edukkaampaa. Omakotitalot ovatkin täällä suurkaupunkihinnoissa, lähialueemme villat 300 neliön tonteilla maksavat euroissa puoli miljoonaa. Kellään normaalilla ihmisellä ei taida olla niihin varaa.

Irtisanoin asuntomme kai kolmisen viikkoa sitten, sähkösopimuksen eilen. Helsingin suunnalta asunnoista ei ole kuulunut mitään ja asuntostressi alkaa olla jo päätä kiristävä. Tiedustelupuhelu HOASille vahvisti, että kesäkuuksi asuntoa tuskin irtoaa ja että olemme kovin kranttuja (haluaisimme noin 30 min koulumatkan molemmille, mikä on aika kova kriteeri alle 800 euron vuokran ja vähintään 40 neliön lisäksi). Pitäisi kai jaksaa uskoa seuraavaan onnekkaaseen sattumaan?