Koukussa

Edellisen asukkaan nettisopimus päättyi kuun vaihteessa eikä pikaisen tutkiskelun jälkeen löytynyt kuin 18 kuukauden määräaikaisia internetliittymiä, minkä takia olemme ainakin tällä hetkellä kirjaston ja yliopiston verkkojen varassa. Ehkä hankimme vielä sen netin, onhan täällä oleilua jäljellä vielä parisen kuukautta. Kuitenkin netittömyys, pitkät pyhät ja mun pitkät koulupäivät ovat pitäneet blogin hiljaisena.

Suoritan tällä hetkellä viimeistä kurssiani täällä ja se on vaatimattomat 15 opintopistettä. Aloitimme nahkaompelulla, jatkoimme svepaskeilla ja luffarslöjdillä ja ensi viikolla on luvassa vielä kudontaa. Viimeiset kuusi viikkoa ja 9 opintopistettä saamme puuhailla valitsemamme teeman parissa ja ajattelinkin syventyä nahkatöihin (olen oppinut ymmärtämään, miksi iskä joskus 70-luvulla innostui ompelemaan nahkapaloista kaikkea kansionkansista lompakkoihin). Kuvissa muutama todiste siitä, etten ole haahuillut täällä vain toimettomana.

Rautalangasta väännettyä "kiertolaiskäsitöitä" eli ensimmäiset koukkuni.

Svepning eli puun taivuttaminen (en oikeasti tiedä mitä se on suomeksi) ei osoittautunut lempitekniikakseni, sillä kuudesta kokeilusta tähän mennessä yksi on selvinnyt taivuttamisesta hajoamatta. Vika voi olla puulajissa tai kärsimättömässä ja kokemattomassa tekijässä, tai sitten molemmissa. Joka tapauksessa materiaalin pitäisi olla tarpeeksi ohutta (alle 3 mm), kuumassa vedessä tarpeeksi kauan pehmennyttä ja mieluummin jotain muuta kuin leppää, esimerkiksi koivua tai pyökkiä.

Brödnagg eli pisteli. Aika pieni sellainen.

Näistä pienistä takaiskuista johtuen olin innoissani, kun siirryimme tällä viikolla rautalangasta vääntämiseen. Ensimmäisestä koukustani tuli hieman vinkura, mutta jäin silti koukkuun. Olen kuitenkin yrittänyt pysytellä käyttöesineiden puolella töissäni, vaikka malleja löytyisi vaikka minkälaisiin vateihin ja väkerryksiin. Varsinkaan Mikko ei ole kovin ihastunut ajatukseen, että muuttaisin Suomeen ja seuraavaan kotiimme kilokaupalla väänneltyä rautalankaa. Väänneltyäni pistelin, Mikko kysyi mitä leipää ajattelin leipoa... ettei tuo vaan jäisi tyhjän pantiksi vissiin.

Helmiä ja rautalankaa. Ajattelin lahjoittaa näistä pari pois,
katsotaan vaan huolivatko saajat näitä...

Seinäkoukkuja on syntynyt tähän mennessä kuusi enkä ole vielä ehtinyt edes kokeilla naulakkojen vääntämistä. Muutama imukuppikiinnitteinen kylpyhuone/keittiönaulakko on suunnitteilla, kunhan vain löytäisin ohutta rosterilankaa ja ne imukupit.

Pikkusen kimallusta.

Ylläolevaa koukkua vääntäessni ja suurta muovihelmilaatikkoa penkoessani ehdin tosin tovin miettiä, onko tämä nyt enää käsityötä vai mennäänkö jo askartelupaskartelun puolelle...

Ainoa tähän mennessä ehjäksi asti päätynyt svepask vielä keskeneräisenä.

En ole sentään aivan kaikkea aikaani upottanut näihin – vapaa-aikaa on riittäänyt vielä puuvillaneuletakin neulomiseen ja dekkareiden lukemiseen. Mikko on onneksi viettänyt vapaampia päiviä viime aikoina, niin että se on kokkaillut mulle jotain syötävääkin, kun en itse ole malttanut keittiössä viihtyä.