Koti-ikävä

Melkein kolme ja puoli kuukautta ehti kulua, ennen kuin se iski. Ensin surutti vähän, sitten maksapaisteija maistui ihan väärältä (tarkastin, joku oli maustanut sen vanilliinilla ja kanelilla), lopulta toivoin vastaantulijan puhuvan suomea ja petyin, kun suomeksi luulemani satunnaiset sanat olivat ruotsia. Kaipaisin saunaa ja pitkiä suomenkielisiä keskusteluja aiheista, jotka Mikkoa eivät kiinnosta.

Edellispääsiäisen tandemretkimaisemia Urajärveltä.

Lauantaina alkanut koti-ikäväsurkutteluni alkaa kuitenkin pikkuhiljaa helpottaa. Näin ratikassa vanhan luokkakaverin ja sain rupatella kuulumiset suomeksi. Kolmen päivän päästä saan pitkäksi viikonlopuksi suomea haastavaa seuraa.

Lempisaunani ikkuna ja valaistus.

En voi silti sanoa, ettenkö murehtisi juuri nyt. Minulla on vähän liian monta käsityöprojektia kesken eikä päivän tunnit tunnu riittävän. Liian moni asia tuntuu selviävän joskus lähiaikoina, en vaan tiedä milloin. Kärsimättömänä haluaisin tietää heti kotiosoitteeni heinäkuussa ja luvatun työhaastattelun ajankohdan. Voisin kuitenkin hampaiden kiristelyn ja odottamisen sijaan keskittyä tähän hetkeen, ihmetellä ulkona paistavaa aurinkoa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, kutoa muutaman kerroksen ja lähteä iltakävelylle. Kun ei se murehtiminen asioita nopeuta.

Kevään merkit

Olen alkukuusta asti kuvainnut kevään merkkejä ja suunnitellut kirjoittavani niistä. Olen kuitenkin huomannut yhden kevään merkin olevan ylitse muiden: julmetunmoisen kiireen. Muistelen yläaste- ja lukioikäisenä huhti-toukokuun merkinneen partiontäyteisiä viikonloppuja kisoissa ja retkillä, siinä samalla piti jossain välissä opiskella viimeisiin kokeisiinkin. Nyt kiire on vähän erilaista, mutta tunnelmat varsin samat: niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa!

31.3. Köynnöskuusama puski ensimmäisenä lehtiä.

Alkukuu oli toki pääsiäisen takia rennompi, ehdimme tehdä useammankin eväsretken ja puuhailla keittiössä. Mikon kahden viikon pääsiäisloma tietysti auttoi asiaa. Puutöitä ei ole myöskään pystynyt samalla tavoin raahaamaan kotiin, kun taas tälle hetkellä repussani odottaa kotiläksynä nauhapirta, kokeilutilkun alku ja lautanauhasuunnitelma.

31.3. Ensimmäiset huomaamamme valkovuokot.

Paikallisesta keväästä puuttuu Suomen kevään rapaisuus ja ankeus, vaikka toissa-aamuna saimmekin ihmetellä maahan satanutta lunta. Aivan maaliskuun ihanan aurinkoisiin ja lämpimiin keleihin ei ole viime aikoina päästy, muttei ilmoja ole voinut erityisen kurjiksi moittia. Lisäksi kaikki hulluna kukkivat kevätkukat jaksavat piristää talven jälkeen.

1.4. Terassikauden avaus Kaffestuga Lyckanin vohveileilla.

Jo melkein tavaksi muodostuneet iltalenkit ovat jääneet harmittavan monena iltana välistä. Nytkin olisi tarpeellisempaa ehtiä kirjastoon noutamaan kirjoja ja hankkimaan kirpparilta kangasta räsyiksi leikattavaksi. Ensimmäisen taidan kuitenkin pakosta jättää välistä, tai ainakin siirtää huomiselle.

7.4. Pääsiäispensas, näitä näkyi paljon pääsiäisen kävelyretkillämme.

Reilun viikon päästä on kuitenkin luvassa turistiloma, kun siskokultani saapuvat pitkäksi vappuviikonlopuksi tänne. Toivon hyviä ilmoja, sillä huoleton ulkona vaeltelu on varmasti tarpeeseen kaikkien puu- ja kudontapölyssä vietettyjen päivien jälkeen.

7.4. Ekat voikukat.

Kuun loppuminen aiheuttaa myös pientä jännitystä, sillä toivomme saavamme vuokratarjouksen ja pääsevämme majoittumaan omiin nurkkiin pääkaupunkiseudulle kesäkuussa. Toukokuun lopussa on luvassa piipahdus Suomessa ja lopulliset paluuliput on varattu kesäkuun puoleen väliin, alle kahden kuukauden päähän.

8.4. Keväänodotusvillapaitani valmistui ja on testikäytetty.

Pientä jännitystä aiheutti myös tänään sähköpostista lukemani työhaastattelukutsu oman alan hommiin. Voi olla, että järjestän asiat niin, että päädyn pian elämäni ensimmäiseen skype-työhaastatteluun.

14.4. Ihan kohta on vihreää.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin minulla on pieni toivomus: Suomeen lähetettäviä postikortteja on vielä jäljellä, joten jätä ihmeessä kevättervehdys kommenttilootaan, niin lupaan lähettää postia :) Tällä viikolla omaan postilaatikkooni kolahtaneet tervehdykset ovat ilahduttaneet sen verran, että haluan laittaa hyvän kiertämään.

14.4. Hedelmäpuut ja mangoliat alkavat kukkia.

Ilmeisesti, kuten tämän kirjoituksen runsaanpuoleisesta kuvituksestakin voi päätellä, kohtuus on minulta juuri nyt hieman hukassa. Syytän opiskeluja, olen pitkästä aikaa hullaantunut niihin siinä määrin, että voisin ihan omaksi huvikseni viettää yliopistolla yli kymmentuntisia päiviä. Toivotaan, etten kuitenkaan rönsyile aivan tuhottomasti, sillä haluan mieluusti pitää kesäkuussa suunnittelemani viikon Göteborg-loman ennen Suomeen paluuta, enkä opiskella viimeisiä Ruotsi-hetkiäni yötä päivää.

14.4. Kesäauto!

14.4. Kesäkukkia on jo istutettu.

19.4. Kiire eli mm. 1,5 metriä puolipellavaloimea keittiöpyyhkeisiin.

Koukussa

Edellisen asukkaan nettisopimus päättyi kuun vaihteessa eikä pikaisen tutkiskelun jälkeen löytynyt kuin 18 kuukauden määräaikaisia internetliittymiä, minkä takia olemme ainakin tällä hetkellä kirjaston ja yliopiston verkkojen varassa. Ehkä hankimme vielä sen netin, onhan täällä oleilua jäljellä vielä parisen kuukautta. Kuitenkin netittömyys, pitkät pyhät ja mun pitkät koulupäivät ovat pitäneet blogin hiljaisena.

Suoritan tällä hetkellä viimeistä kurssiani täällä ja se on vaatimattomat 15 opintopistettä. Aloitimme nahkaompelulla, jatkoimme svepaskeilla ja luffarslöjdillä ja ensi viikolla on luvassa vielä kudontaa. Viimeiset kuusi viikkoa ja 9 opintopistettä saamme puuhailla valitsemamme teeman parissa ja ajattelinkin syventyä nahkatöihin (olen oppinut ymmärtämään, miksi iskä joskus 70-luvulla innostui ompelemaan nahkapaloista kaikkea kansionkansista lompakkoihin). Kuvissa muutama todiste siitä, etten ole haahuillut täällä vain toimettomana.

Rautalangasta väännettyä "kiertolaiskäsitöitä" eli ensimmäiset koukkuni.

Svepning eli puun taivuttaminen (en oikeasti tiedä mitä se on suomeksi) ei osoittautunut lempitekniikakseni, sillä kuudesta kokeilusta tähän mennessä yksi on selvinnyt taivuttamisesta hajoamatta. Vika voi olla puulajissa tai kärsimättömässä ja kokemattomassa tekijässä, tai sitten molemmissa. Joka tapauksessa materiaalin pitäisi olla tarpeeksi ohutta (alle 3 mm), kuumassa vedessä tarpeeksi kauan pehmennyttä ja mieluummin jotain muuta kuin leppää, esimerkiksi koivua tai pyökkiä.

Brödnagg eli pisteli. Aika pieni sellainen.

Näistä pienistä takaiskuista johtuen olin innoissani, kun siirryimme tällä viikolla rautalangasta vääntämiseen. Ensimmäisestä koukustani tuli hieman vinkura, mutta jäin silti koukkuun. Olen kuitenkin yrittänyt pysytellä käyttöesineiden puolella töissäni, vaikka malleja löytyisi vaikka minkälaisiin vateihin ja väkerryksiin. Varsinkaan Mikko ei ole kovin ihastunut ajatukseen, että muuttaisin Suomeen ja seuraavaan kotiimme kilokaupalla väänneltyä rautalankaa. Väänneltyäni pistelin, Mikko kysyi mitä leipää ajattelin leipoa... ettei tuo vaan jäisi tyhjän pantiksi vissiin.

Helmiä ja rautalankaa. Ajattelin lahjoittaa näistä pari pois,
katsotaan vaan huolivatko saajat näitä...

Seinäkoukkuja on syntynyt tähän mennessä kuusi enkä ole vielä ehtinyt edes kokeilla naulakkojen vääntämistä. Muutama imukuppikiinnitteinen kylpyhuone/keittiönaulakko on suunnitteilla, kunhan vain löytäisin ohutta rosterilankaa ja ne imukupit.

Pikkusen kimallusta.

Ylläolevaa koukkua vääntäessni ja suurta muovihelmilaatikkoa penkoessani ehdin tosin tovin miettiä, onko tämä nyt enää käsityötä vai mennäänkö jo askartelupaskartelun puolelle...

Ainoa tähän mennessä ehjäksi asti päätynyt svepask vielä keskeneräisenä.

En ole sentään aivan kaikkea aikaani upottanut näihin – vapaa-aikaa on riittäänyt vielä puuvillaneuletakin neulomiseen ja dekkareiden lukemiseen. Mikko on onneksi viettänyt vapaampia päiviä viime aikoina, niin että se on kokkaillut mulle jotain syötävääkin, kun en itse ole malttanut keittiössä viihtyä.